HUSLAB

Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan

Aldosteroni, vuorokausivirtsasta

1033 dU-Aldos

Tiedustelut

Naistenklinikan laboratorio puh. (09) 471 72932

Yhteyshenkilöt

kemisti Ursula Turpeinen: ursula.turpeinenathus.fi / (09) 471 72845 / 050 427 1459 ja lääkäri Mikko Anttonen: mikko.anttonenathus.fi / 050 4644654

Indikaatiot

Hypertension erotusdiagnostiikka sekä primäärisen ja sekundaarisen hyperaldosteronismin erotusdiagnostiikka yhdessä seerumin aldosteroni- ja plasman reniinimääritysten kanssa.

Esivalmistelu

Useat lääkeaineet voivat häiritä aldosteronimääritystä, minkä vuoksi hoitava lääkäri antaa potilaalle ohjeet mahdollisesta lääkityksen keskeyttämisestä ennen tutkimusta. Ennen näytteenottoa tulee spironolaktoni, estrogeenit, kortisoni ja triamtereeni keskeyttää vähintään 4 viikoksi, prostaglandiini-inhibiittorit 2 viikoksi, ACE- estäjät, angiotensiini II-reseptorin estäjät, beeta- salpaajat, sympatolyytit ja vasodilataattorit vähintään viikoksi. Lääkitystä koskevissa asioissa ja ennen mahdollista lääkityksen lopettamista potilaan tulee aina keskustella hoitavan lääkärinsä kanssa. Lisäksi lakritsin ja salmiakin syönti on hyvä keskeyttää 3-5 päiväksi. Hoitava lääkäri antaa potilaalle myös ohjeet mahdollisesta tutkimusta edeltävästä erityisruokavaliosta. Potilaan ruokavalio voidaan standardisoida antamalla potilaalle vähintään kolme ja mieluiten viisi vuorokautta suolatonta dieettiä, johon lisätään 100 mmol (6 g) NaCl:a vuorokaudessa. Tällainen dieetti vastaa sairaalan normaalia ruokavaliota. Potilas on ravinnotta (jos samaan aikaan otetaan fP - Reniini-M-näyte) edellisestä illasta klo 20 lähtien.

Näyteastia

Muoviputki 10 ml

Näyte

Vuorokausivirtsan keräysastia säilytetään kylmässä. Hyvin sekoitetusta ja mitatusta virtsasta lähetetään 10 ml. Vuorokausivirtsamäärä on ilmoitettava. Näyte lähetetään pakastettuna.

Menetelmä

Nestekromatografia-massaspektrometria (LC-MS/MS).

Tekotiheys

Kerran viikossa

Viitearvot

kaikki alle 40 nmol

Tulkinta

Aldosteroni on elimistön tärkein mineralokortikoidi. Sitä muodostuu lisämunuaiskuoren zona glomerulosassa. Se lisää natriumin reabsorptiota munuaisten distaalisessa tubuluksessa, jolloin kalium- ja vetyioneja erittyy. Aldosteronin erityksen säätelijät ovat reniini- angiotensiinijärjestelmä, seerumin natrium-, kalium- ja ACTH-pitoisuus. Koska aldosteroni erittyy vereen sysäyksittäin, voi aldosteronin määritys keräysvirtsasta varmentaa diagnoosin edellyttäen, että munuaisfunktio on normaali. Natriumin eritys virtsaan korreloi käänteisesti virtsan aldosteronipitoisuuden kanssa. Normaalitilanteessa virtsan aldosteronipitoisuus laskee, kun natrium-taso on riittävän korkea. Aldosteronin liikaeritys voi olla primaarista tai sekundaarista. Aldosteronin lisääntynyt eritys virtsaan, kohonnut aldosteronin pitoisuus seerumissa, kohonnut plasman aldosteroni-reniinisuhde (ARR)(yli 30) ja matala plasman reniinipitoisuus sekä hypokalemia viittavat vahvasti primaariseen hyperaldosteronismiin. Primäärisen hyperaldosteronismin syitä ovat adenooma, bilateraalinen hyperplasia, familiaarinen hyperaldosteronismi, lisämunuaisen kuorikerroksen karsinooma sekä ektooppinen aldosteronin eritys. Sekundaarisessa hyperaldosteronismissa seerumin aldosteroni-, plasman reniini- ja virtsan aldosteronipitoisuudet ovat koholla. Sekundaarista hyperaldosteronismiä voivat aiheuttaa mm. renovaskulaarinen hypertensio, diureettihoito, raskaus, Bartterin ja Gitelmannin syndroomat sekä turvotustilat, joissa tehollinen plasmatilavuus on pienentynyt.

Kohonneen vuorokausivirtsan aldosteronipitoisuuden taustalla voi olla myös mm. sydämen vajaatoiminta, munuaisten vajaatoiminta, peritoniitti, maksakirroosi, pre-eklampsia. Aldosteronin yksiköiden muunnoskerroin, 1 µg = 2.774 nmol.

Huomautuksia

Viitteet: 1. Välimäki M., Sane T., Dunkel L. Endokrinologia 2009:394-395, 403-404 2. Turpeinen U., Hämäläinen E., Stenman U-H. Determination of aldosterone in serum by liquid chromatography-tandem mass spectrometry. Journal of Chromatocraphy B 2008_ 862:113-118. 3. Young DS, Friedman RB. Effects of Disease on Clinical Laboratory Tests 2001:329-330.

*Loeuille GA, Racadot A, Vasseur P, Vandewalle B,: Blood and urinary aldosterone levels in normal neonataes, infants and children. Pediatrie 1981_36:335-344.

** http://www.mayomedicallaboratories.com/test-catalog/Clinical+and+Interpretive/8557

Tutkimus dU-Aldos päivitetty 03.03.2017 / MA

Sivun alkuun

© HUSLAB-liikelaitos. Ohjekirjajärjestelmästä vastaa Janne Suvisaari.
Ohjekirjasivuston viimeisin automaattinen päivitys: 21.01.2018 klo 00:20.