HUSLAB

Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan

Aldosteroni, makuu, seerumista

1036 S -Aldos-M

Tiedustelut

Naistenklinikan laboratorio puh. (09) 471 72932

Yhteyshenkilöt

kemisti Ursula Turpeinen: ursula.turpeinenathus.fi / (09) 471 72845 / 050 427 1459 ja lääkäri Mikko Anttonen: mikko.anttonenathus.fi / 050 4644654

Indikaatiot

Hypertension erotusdiagnostiikka sekä primäärisen ja sekundaarisen hyperaldosteronismin erotusdiagnostiikka yhdessä reniinimäärityksen kanssa.

Esivalmistelu

Useat lääkeaineet voivat häiritä aldosteronimääritystä, minkä vuoksi hoitava lääkäri antaa potilaalle ohjeet mahdollisesta lääkityksen keskeyttämisestä ennen tutkimusta. Ennen näytteenottoa tulee spironolaktoni, estrogeenit, kortisoni ja triamtereeni keskeyttää vähintään 4 viikoksi, prostaglandiini-inhibiittorit 2 viikoksi, ACE- estäjät, angiotensiini II-reseptorin estäjät, beeta- salpaajat, sympatolyytit ja vasodilataattorit vähintään viikoksi. Lääkitystä koskevissa asioissa potilaan tulee aina keskustella hoitavan lääkärinsä kanssa. Lisäksi lakritsin ja salmiakin syönti on hyvä keskeyttää 3-5 päiväksi. Hoitava lääkäri antaa potilaalle myös ohjeet mahdollisesta tutkimusta edeltävästä erityisruokavaliosta. Potilaan ruokavalio voidaan standardisoida antamalla potilaalle vähintään kolme ja mieluiten viisi vuorokautta suolatonta diettiä, johon lisätään 100 mmol (6 g) NaCl:a vuorokaudessa. Tällainen dieetti vastaa sairaalan normaalia ruokavaliota. Potilas on ravinnotta (jos samaan aikaan otetaan fP - Reniini-M-näyte) edellisestä illasta klo 20 lähtien.

Näyteastia

Seerumiputki 5 ml, ei geeliä

Näyte

Erotellaan 1 ml seerumia, joka pakastetaan mahdollisimman pian, lapset vähintään 0.5 ml.

Menetelmä

Nestekromatografia-massaspektrometria (LC-MS/MS).

Tekotiheys

Kerran viikossa

Viitearvot

makuu alle 220 pmol/l

Tulkinta

Aldosteroni on elimistön tärkein mineralokortikoidi. Sitä muodostuu lisämunuaiskuoren zona glomerulosassa. Se lisää natriumin reabsorptiota munuaisten distaalisessa tubuluksessa, jolloin kalium- ja vetyioneja erittyy virtsaan. Aldosteronin erityksen säätelijät ovat reniini- angiotensiinijärjestelmä, seerumin natrium-, kalium- ja ACTH-pitoisuus. Aldosteronin liikaeritys voi olla primaarista tai sekundaarista. Plasman reniini kannattaa usein tutkia samanaikaisesti. Primaarisessa hyperaldosteronismissa seerumin aldosteronipitoisuus on korkea, plasman reniini matala, plasman aldosteroni-reniinisuhde on kohonnut ja potilaalla on hypokalemia. Primäärisen hyperaldosteronismin syitä ovat adenooma, bilateraalinen hyperplasia, familiaarinen hyperaldosteronismi, lisämunuaisen kuorikerroksen karsinooma sekä ektooppinen aldosteronin eritys.

Sekundaarisessa hyperaldosteronismissa sekä aldosteroni- että reniinipitoisuudet ovat koholla. Sekundaarista hyperaldosteronismiä voivat aiheuttaa mm. renovaskulaarinen hypertensio, diureettihoito, raskaus, Bartterin ja Gitelmannin syndroomat sekä turvotustilat, joissa tehollinen plasmatilavuus on pienentynyt. Seerumin aldosteronipitoisuutta voi nostaa myös mm. maksakirroosi, sappitieobstruktio, AMI, sydämen vajaatoiminta, munuaisten vajaatoiminta, krooninen obstruktiivinen keuhkosairaus, pre-eklampsia ja eklampsia. Matalia aldosteronipitoisuuksia esiintyy lisämunuaisen kuoren vajaatoiminnassa (Addisonin tauti). Tällöin plasman reniinipitoisuus on suuri. Lakritsioireyhtymässä ja potilaan nauttiessa mineralokortikoideja ovat sekä aldosteroni- että reniinipitoisuus matalia. Matala aldosteronin pitoisuus voi liittyä myös reniinin erityshäiriöön. Muita mahdollisia syitä alentuneeseen aldosteronipitoisuuteen ovat maligniteetit, diabetes, Liddlen syndrooma, pre-eklampsia. Raskauden aikana viitearvon yläraja nousee noin 10-kertaiseksi menetelmästä riippuen.

Plasman reniinin menetelmä, vastauksen yksikkö ja viitearvot ovat muuttuneet 27.10.2014. Reniinin uudet viitearvot muuttavat plasman aldosteroni-reniini-suhteen (ARR)raja-arvoa, joka on 30 (yksiköt: pmol/l / mU/l).

Aldosteronin yksiköiden muunnoskerroin, 1 ng/dl = 27,74 pmol/l.

Huomautuksia

Viiteet: 1. Välimäki M., Sane T., Dunkel L. Endokrinologia 2009:394-395, 403-404. 2. Turpeinen U., Hämäläinen E., Stenman U-H. Determination of aldosterone in serum by liquid chromatography-tandem mass spectrometry. Journal of Chromatocraphy B 2008_ 862:113-118. 3. Young DS, Friedman RB. Effects of Disease on Clinical Laboratory Tests 2001:329-330.

*Loeuille GA, Racadot A, Vasseur P, Vandewalle B,: Blood and urinary aldosterone levels in normal neonataes, infants and children. Pediatrie 1981_36:335-344.

** http://www.mayomedicallaboratories.com/test-catalog/Clinical+and+Interpretive/8557

Tutkimus S -Aldos-M päivitetty 03.03.2017 / MA

Sivun alkuun

© HUSLAB-liikelaitos. Ohjekirjajärjestelmästä vastaa Janne Suvisaari.
Ohjekirjasivuston viimeisin automaattinen päivitys: 20.01.2018 klo 00:22.