Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan
Aldosteroni, pysty, seerumista
| 1037 | S -Aldos-P |
Tiedustelut
Naistenklinikan laboratorio puh. (09) 471 72932
Asiantuntijat
lääkäri Piia Aarnisalo: piia.aarnisalo
hus.fi / 0504270447, lääkäri Esa Hämäläinen: esa.hamalainenhus.fi / (09) 471 74944 / 050 427 2839 ja kemisti Henrik Alfthan: henrik.alfthanhus.fi / (09) 471 74901 / 050 427 1457
Esivalmistelu
Hoitava lääkäri antaa potilaalle ohjeet mahdollisesta lääkityksen keskeyttämisestä ennen tutkimusta. Useat lääkeaineet vaikuttavat aldosteronin määritykseen. Ennen näytteenottoa tulee estrogeenit, kortisoni, triamtereeni ja spironolaktoni keskeyttää vähintään 4 viikoksi, prostaglandiini-inhibiittorit 2 viikoksi, ACE- estäjät, angiotensiini II-reseptorin estäjät, beeta- salpaajat, sympatolyytit ja vasodilataattorit vähintään viikoksi. Lääkitystä koskevissa asioissa potilaan tulee aina keskustella hoitavan lääkärinsä kanssa. Lisäksi lakritsin ja salmiakin syönti on hyvä keskeyttää 3-5 päiväksi.
Hoitava lääkäri antaa potilaalle myös ohjeet mahdollisesta tutkimusta edeltävästä erityisruokavaliosta. Potilaan ruokavalio voidaan standardisoida antamalla potilaalle vähintään kolme ja mieluiten viisi vuorokautta suolatonta diettiä, johon lisätään 100 mmol (6 g) NaCl:a vuorokaudessa. Tällainen dieetti vastaa sairaalan normaalia ruokavaliota. Tarvittaessa määritys voidaan tehdä myös kolmen vuorokauden pelkän suolattoman dieetin jälkeen tai suolarasituksen yhteydessä, jolloin dieettiin lisätään 150 mmol (9 g) NaCl/vrk kolmen vuorokauden ajan. Mahdollinen kaliumvajaus pyritään korvaamaan.
Potilas on ravinnotta (jos samaan aikaan otetaan fP - Reniini-M-näyte) edellisestä illasta klo 20 lähtien ja S - Aldos-M-näyte otetaan potilaan oltua makuulla yön yli tai vähintään tunnin. Paasto jatkuu ja S -Aldos-P otetaan kahden tunnin (tai 4 tunnin) kuluttua potilaan noustua ja liikuttua tämän ajan.
Näyteastia
Seerumiputki 7 ml
Näyte
2 x 1 ml seerumia kahteen putkeen, lapset vähintään 0.5 ml. Näyte pakastetaan mahdollisimman pian. Se ei saa olla hemolysoitunut.
Menetelmä
Nestekromatografia-massaspektrometria (LC-MS/MS).
Tekotiheys
Kerran viikossa
Viitearvot
| pysty | alle 520 | pmol/l |
Tulkinta
Aldosteroni on elimistön tärkein mineralokortikoidi. Se lisää natriumin reabsorptiota munuaisten distaalisessa tubuluksessa, jolloin kalium- ja vetyioneja erittyy. Aldosteronin erityksen säätelijät ovat reniini- angiotensiinijärjestelmä, seerumin natrium-, kalium- ja ACTH-pitoisuus.
Aldosteronin liikaeritys voi olla primaarista tai sekundaarista. Plasman reniiniaktiivuus kannattaa usein tutkia samanaikaisesti. Primaarisessa aldosteronismissa (adenooma tai hyperplasia) seerumin aldosteronipitoisuus on korkea, plasman reniinin aktiivisuus matala ja plasman aldosteroni-reniinisuhde on kohonnut. Sekundaarisessa aldosteronismissa reniiniaktiivisuus ovat koholla. Renovaskulaarisessa hypertensiossa aldosteroni- ja reniinitasot nousevat reniini-angiotensiinijärjestelmän aktivoitumisen seurauksena. Matalia aldosteronipitoisuuksia esiintyy lisämunuaisen kuoren vajaatoiminnassa (Addisonin tauti). Tällöin plasman reniiniaktiivisuus on suuri. Lakritsioireyhtymässä ja potilaan nauttiessa mineralokortikoideja ovat sekä aldosteronipitoisuus että reniiniaktiivisuus matalia. Matala aldosteronin pitoisuus voi liittyä myös reniinin erityshäiriöön.
Menetelmän mittausalaraja on 30 pmol/l.
Määritysmenetelmä ja viitearvot ovat muuttuneet 2.9.2009.
Päivitetty 01.09.2009 / PA