HUSLAB

Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan

Alkalinen fosfataasi, isoentsyymit, seerumista

1048 S -AFOS-Is

Osatutkimukset

S -AFLuust, S -AFMakro, S -AFMaksa, S -AFOS, S -AFSuol1, S -AFSuol2 ja S -AFSuol3

Tiedustelut

HUSLAB-talo, proteiinikemia puh (09) 471 72582

Yhteyshenkilöt

kemisti Leena Riittinen: leena.riittinenathus.fi / 050 427 1307 ja lääkäri Timo Kouri: timo.kouriathus.fi / 050 427 1252

Indikaatiot

Seerumin kohonneen AFOS-aktiivisuuden alkuperän selvittäminen isoentsyymikoostumuksen perusteella.

Näyteastia

Seerumi-geeliputki 5 ml

Näyte

1 ml hemolysoitumatonta seerumia, lapset vähintään 0.5 ml. Lähetys huoneenlämpöisenä sentrifugoimatta, jos perillä vuorokauden kuluessa. Näyte säilyy jääkaapissa viikon. Pitempiaikaista säilytystä varten näyte pakastetaan.

Menetelmä

Agaroosigeelielektroforeesi natiivista ja lektiinillä käsitellystä näytteestä.

Tekotiheys

Kaksi kertaa viikossa

Tulokset valmiina

Viikon kuluessa

Tulkinta

Viiterajat: Isoentsyymien viiterajat on annettu aikuisille (yli 18 v), joiden alkalisen fosfataasin kokonaisaktiivisuuden viiteraja on alle 105 U/l.

 Maksatyypin isoentsyymi     alle 71 U/l
 Luustotyypin isoentsyymi    alle 69 U/l
 Suolistotyypin isoentsyymit alle 13 U/l
 Makromolekulaarinen muoto   alle 13 U/l

Lasten ja nuorten AFos-aktiivisuus on fysiologisesti suurempaa (ks. 4587 P-Afos) ja painottuu luustotyyppiin, ks. alla. Alkalisen fosfataasin (AFOS) isoentsyymejä määritetään maksa- ja luustosairauksien diagnostiikassa sekä epäselvän suurentuneen alkalisen fosfataasin aktiivisuuden alkuperän selvittämiseksi.

Yleisin AFOS-isoentsyymin muoto on ns. kudosepäspesifinen isoentsyymi, jonka tärkeimmät maksa- ja luustotyypin muodot (isoformit) voidaan erottaa elektroforeettisesti niiden siaalihappopitoisuuksissa olevan eron perusteella. Kudosepäspesifisen isoentsyymin ohella omien geeniensä tuotteita ovat suolistotyypin isoentsyymi (S -AFSuol1) (ei siaalihappoa), istukka- ja itusolutyyppinen isoentsyymi. Lisäksi tavataan suolisto-, luusto- ja istukkatyyppisten entsyymien varianttimuotoja, kuten dimeerejä. Edellämainittujen liukoisten muotojen lisäksi plasmassa esiintyy alkalisen fosfataasin maksa-isoformin komplekseja solumembraanin osien kanssa (makromuoto) ja lipoproteiinien kanssa. Myös alkalisen fosfataasin immunokomplekseja tavataan.

Fysiologia: Aikuisilla esiintyy normaalisti noin 60 % maksatyyppistä ja 40 % luutyyppistä muotoa. Kasvuikäisillä sen sijaan seerumin vallitseva entsyymimuoto on luutyyppistä. Pienet määrät suolistotyyppistä isoentsyymiä tai makromuotoa on myös normaali löydös. Vanhuksilla luutyypin osuus jälleen kasvaa. Raskauden toisella kolmanneksella seerumin alkalisen fosfataasin aktiivisuus suurenee istukkatyyppisen isoentsyymin ilmaantumisen takia.

Maksatyyppinen isoformi (S-AFMaksa) voi olla suurentunut ekstrahepaattisessa (tuumorit, sappikivet) tai intrahepaattisessa (hepatooma, maksametastaasit, sappiteiden tulehdus) sappistaasissa, muissa maksasairauksissa (mm. hepatiitti) ja keuhkosairauksissa. Mikäli suurentuneen maksatyyppisen muodon ohella esiintyy selvä alkalisen fosfataasin makromuoto (S-AFMakro) ja/tai lipoproteiinikompleksi, tämä viittaa ensisijaisesti sappistaasiin. Makromuotoa voi tosin esiintyä muissakin tiloissa (hepatoomassa, muissa maligniteeteissa, pankreatiitissa, keuhkoprosesseissa, autoimmuunitaudeissa ja AIDS:ssa). Pitkälle edistyneessä kirroosissa tai maksametastaaseissa maksatyyppisen muodon aktiivisuus seerumissa on pienentynyt.

Luustotyyppisen isoformin (S-AFLuust) aktiivisuuden suureneminen liittyy osteoblastien lisääntyneeseen toimintaan. Suureneminen on fysiologista kasvuiässä. Luustotyypin suurentunutta aktiivisuutta esiintyy mm. luusyövässä ja luumetastaaseissa, Pagetin taudissa, riisitaudissa, osteomalasiassa, hyperparatyreoosissa ja hypertyreoosissa. Osteolyyttisistä tiloista suurentunut aktiivisuus voidaan tavata myeloomassa.

Suolistotyyppisen isoentsyymin (S-AFSuol) suurenemista voi esiintyä aterioinnin johdosta ns. sekretorihenkilöillä. Sairauksiin liittyen suolistotyyppisen isoentsyymin aktiivisuus voi suureta epäspesifisesti vaikeiden maksa- tai munuaissairauksien yhteydessä. Suurentuneita aktiivisuuksia esiintyy myös gastrointestinaalikanavan kasvaimien tai paralyyttisen ileuksen yhteydessä. Autoimmuunitaudeissa ja diabeteksessa voi esiintyä suolistotyyppisen isoentsyymin varianttimuotoa. Suolityyppisten isoentsyymien erillinen diagnostinen arvo jää useimmin vähäiseksi.

Istukkatyyppinen isoentsyymiaktiivisuus suurenee fysiologisesti raskauden aikana. Tämä saattaa tulla esiin yllätyksenä, jos tutkimus on tilattu raskaushepatoosin yhteydessä. Kolestaasiin liittyy maksatyyppisen isoformin suurentunut aktiivisuus.

Harvinaiset muodot: Regan- (plasentatyyppinen) tai Nagao- (plasentan kaltainen, itusolutyyppinen) entsyymimuoto voivat esiintyä ensisijaisesti testis- ja gynekologisten kasvaimien yhteydessä. Seminoomat tuottavat yleensä Nagao-muotoa. Hepatoomassa esiintyy joskus poikkeavia alkalisen fosfataasin muotoja (Regan-variantti, Kasahara). Hepatoomaan voi liittyä fetaali-suolistotyyppinen entsyymimuoto (S -AFSuol3), joka on plasenta- ja (aikuis)suolistoentsyymin heterodimeeri. Kasahara-entsyymi muistuttaa fetaali-suolistoentsyymiä. Myös keuhko-, rinta- ja gastrointestinaalikanavan kasvaimien yhteydessä on tavattu poikkeavia alkalisen fosfataasin muotoja.

Alkalisen fosfataasin immunokompleksit voivat liittyä mm. autoimmuunitauteihin tai olla viattomia sivulöydöksiä. Koska immunokompleksien eliminaatio plasmasta on hitaampaa kuin vapaiden liukoisten entsyymien, plasman kokonais-AFOS-aktiivisuus suurenee.

Tutkimuksesta annetaan lausunto numeerisesti epäselvissä tapauksissa.

Huomautuksia

Näyte ei saa olla hemolysoitunut.

Tutkimus S -AFOS-Is päivitetty 21.10.2016 / HA

Sivun alkuun

© HUSLAB-liikelaitos. Ohjekirjajärjestelmästä vastaa Janne Suvisaari.
Ohjekirjasivuston viimeisin automaattinen päivitys: 17.01.2018 klo 00:21.