HUS-Kuvantaminen, tutkimusohjekirja

Tutkimusohjekirjan etusivu

Hengityksen säätely, hiilidioksidistimulaatio

1573 Pt-HS-CO2

Tiedustelut

KLF-yksikkö Meilahti (09) 471 72552

Yhteyshenkilöt

lääkäri Päivi Piirilä: paivi.piirilaathus.fi / (09) 471 72663 / 050 427 2145 ja lääkäri Hanna Lantto: hanna.lanttoathus.fi / 050 513 0284

Indikaatiot

Tutkimuksessa selvitetään hengityksen säätelyn häiriöitä. Hengitystä voidaan kuvata pumpputoiminnaksi, jota säätelee keskushermon hengityskeskus, ja toteuttajina ovat hengityslihakset. Tutkimuksen avulla mitataan keskushermoston kykyä lisätä hengityspumpun toimintaa hiilidoksidistimuluksen johdosta. Keskushermostoperäisessä hengityspumpun toiminnan häiriössä hengityksen vaste hiilidioksidistimulaatiolle vähenee. Lisäksi selvitetään hengityslihaksien toimintaa mittaamalla maksimaaliset sisään- ja uloshengityspaineet sekä hetkelliset hengitystiepaineet lepo- ja maksimisisäänhengityksissä.

Esivalmistelu

Tavanomainen keuhko-, sydän- ym. lääkitys käytössä, mikäli lähettävä lääkäri ei toisin toivo. Hengityksen säätelyyn vaikuttavia lääkkeitä, kuten diatsepaamia ja sen johdoksia tulisi välttää noin viikon ajan ennen tutkimusta, mikäli ei haluta arvioida niiden vaikutusta hengityksen säätelyyn.

Nautintoaineet ja ruokailu: 2 tuntia tupakoimatta, 4 tuntia ilman kahvia, teetä, kolajuomia ja muita piristäviä aineita, sekä välttäen raskasta ateriaa (ei kuitenkaan ravinnotta) ja 1 vrk ilman alkoholia.

Suoritus

Potilas hengittää suukappaleen kautta pneumotakografin läpi nenä suljettuna nipistimellä. Aluksi mitataan maksimaaliset sisään- ja uloshengityspaineet. Tämän jälkeen potilas hengittää lepohengitystä, jolloin satunnaisten sisäänvetojen alkuun tulee hetkellinen sulkeutuminen ja painemittaus. Kun 10 mittausta on täynnä, tutkimusosuus on valmis. Sama toistetaan maksimaalisissa hengityksissä, sekä hiilidioksidistimuloidussa lepohengityksessä.

Menetelmä

Maksimaaliset sisään- ja uloshengityspaineet (PImax ja PEmax) mitataan potilaan hengittäessä maksimaalisesti painemittareita vastaan (vrt. kappale maksimaaliset hengitystiepaineet), jolloin suljetaan hengitystiet koko hengitysfaasin ajaksi. Varsinainen säätelytutkimus tehdään siten, että noin 100 ms sisäänhengityksen alusta suljetaan sisäänhengitys hyvin lyhyeksi ajaksi (100 ms), jolloin mitataan hetkellinen hengitystiepaine suusta. Tällä tavoin tutkitaan aktuaalisen inspiratorisen paineen syntyä. Tämä tehdään ensin lepohengityksessä (P0.1)ja maksimaalisissa hengityksissä (P0.1max) ilmaa hengittäen, lopuksi lepohengityksessä CO2-stimulaatiossa (hengitysilman CO2-pitoisuus 5%)(P 0.1 CO2). Painemittauksia tulee kussakin vaiheessa vähintään 10. Painemittaukset tulevat satunnaisissa sisäänhengityksissä 3-6 kertaa minuutissa, jotta potilas ei voi ennakoida painemittauksen ajankohtaa eikä mittaus pääse vaikuttamaan hengtyksen rytmiin tai syvyyteen.

Tulkinta

Maksimaaliset sisään- ja uloshengitystiepaineet verrataan Karvosen viitearvoihin (Karvonen J. Suomen Lääkärilehti 1988:43:3639-3641), sisäänhengityspaine normaalisti noin 8kPa (alaraja 4 kPa), uloshengityspaine noin 10 kPa (alaraja 5kPa). Hetkelliset lepo- ja maksimihengitystiepaineet verrataan laboratorion omaan viiteaineistoon CO2-stimulaatio Criee ym. mukaan. Keuhko-ym. sairaudessa suurenee P0.1/P0.1max (hetkellinen kuorma suhteessa kapasiteettiin), aktuaalinen inspiratoorinen lihastyön kasvu. Jos potilaalla on sentraalinen hengityksen säätelyn häiriö, potilas ei pysty kasvattamaan minuuttiventilaatiota, eikä myöskään nostamaan hetkellisiä hengitystiepaineita CO2-stimulaation vaikutuksessa.

Tulostetaan lepohengitystilavuus, minuuttiventilaatio, hetkelliset ja maksimaaliset painemittaukset sekä näiden suhteita. Tutkimuksista annetaan lääkärin lausunto.

Tutkimus Pt-HS-CO2 päivitetty 31.08.2016 / MA

Sivun alkuun

© HUSLAB-liikelaitos. Ohjekirjajärjestelmästä vastaa Janne Suvisaari.
Ohjekirjasivuston viimeisin automaattinen päivitys: 22.01.2018 klo 00:20.