HUSLAB

Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan

Laktaattidehydrogenaasi, isoentsyymit, seerumista

2187 S -LD-Is

Osatutkimukset

S-LDPit, S -LD-1, S -LD-2, S -LD-3, S -LD-4 ja S -LD-5

Tiedustelut

Synlab Finland Oy, Asiakasneuvonta puh. 020 734 1550

Yhteyshenkilöt

lääkäri Timo Kouri: timo.kouriathus.fi / 050 427 1252 ja kemisti Leena Riittinen: leena.riittinenathus.fi / 050 427 1307

Indikaatiot

Seerumin suurentuneen LD-aktiivisuuden alkuperän selvittäminen.

Näyteastia

Seerumiputki 5 ml, ei geeliä

Näyte

2 ml seerumia. Ei geeliputkeen. Plasma ei sovellu. Näyte ei saa olla hemolysoitunut. LD-4:n ja LD-5:n huonon säilyvyyden vuoksi näyte on lähetettävä tutkittavaksi mahdollisimman nopeasti. Säilyvyys 1 viikko 15 - 30 C:ssa. Näytettä ei missään tapauksessa saa jäädyttää eikä laittaa jääkaappiin.

Menetelmä

Agaroosigeelielektroforeesi. Akkreditoitu menetelmä. Alihankintana teetettävä tutkimus.

Tekotiheys

Kolme kertaa viikossa

Tulokset valmiina

Kahden viikon kuluessa

Tulkinta

Laktaattidehydrodenaasi (LD) esiintyy plasmassa/seerumissa tetrameerina, jossa on 4 kpl joko H- tai M-isoentsyymiä tai niiden yhdistelmiä vaihtelevissa suhteissa. Näin syntyy viisi isoentsyymimuotoa LD-1 - LD-5. Normaaliseerumissa on eniten isoentsyymimuotoja LD-1, LD-2 ja LD-3. LD-2-isoentsyymillä on niistä suurin aktiivisuus (ks. taulukko).

 Isoentsyymit          %-osuus
 S -LD-1 (H4)          16.1 - 31.5 %
 S -LD-2 (H3M)         29.5 - 41.6 %
 S -LD-3 (H2M2)        17.0 - 26.2 %
 S -LD-4 (HM3)          5.9 - 12.3 %
 S -LD-5 (M4)           3.2 - 17.3 %

LD-1 ja LD-2 ovat vallitsevat seerumimuodot, kun S -LD:n kohoamisen syy on sydäninfarkti, munuaisinfarkti, megaloblastinen tai hemolyyttinen anemia, tai itusoluperäinen maligniteetti (teratooma, testiksen seminooma, ovarion dysgerminooma).

LD-2, LD-3 ja LD-4 (selvimpänä LD-3) suurenevat eniten mm. lymfaattisen kudoksen kasvaimissa, mononukleoosissa, keuhkoemboliassa (LD osaksi trombosyyteistä), haimasairauksissa, pernainfarktissa ja useissa vaikeissa kroonisissa taudeissa.

LD-4 ja LD-5 ovat vallitsevia maksan akuuteissa parenkyymivaurioissa - erityisesti, kun tilaan liittyy maksan hypoksia/anoksia (shokki, sydämen vajaatoiminta). Lisäksi LD-4 ja LD-5 suurenevat lihastraumoissa, prostatakarsinoomassa ja useissa maligniteeteissa kudosalkuperästä riippumatta. Lihasdystrofioissa ja myosiiteissa LD-5 on yleensä aktiivisuudeltaan suurin, mutta osalla potilaista LD-2 on suurin fraktio.

LD:n makromuodot ovat immunokomplekseja. Niitä esiintyy tavallista enemmän autoimmuunitaudeissa. Yleisesti niiden esiintymisellä ei välttämättä ole yhteyttä mihinkään sairauteen. Suurentunut aktiivisuus voi vain häiritä erotusdiagnostiikkaa.

Vastaukseen liitetään lausunto.

Tutkimus S -LD-Is päivitetty 21.12.2017 / LR

Sivun alkuun

© HUSLAB-liikelaitos. Ohjekirjajärjestelmästä vastaa Janne Suvisaari.
Ohjekirjasivuston viimeisin automaattinen päivitys: 17.01.2018 klo 00:21.