HUSLAB

Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan

Alumiini, seerumista

2998 S -Al

Tiedustelut

Vita Terveyspalvelut Oy

Yhteyshenkilöt

lääkäri Timo Kouri: timo.kouriathus.fi / 050 427 1252 ja kemisti Pasi Nokelainen: pasi.nokelainenathus.fi / 050 4287808

Indikaatiot

Elimistön liiallisen alumiinikertymän osoittaminen.

Näyte

Näyte otetaan vakuuminäytteenottona Greinerin valkokorkkiseen (ei läpikuultava korkki) Vacuette-putkeen (Ref: 454001 (4 ml)). Huom! ns. tavall. HIVENAINEPUTKI EI SOVELLU Al- ja Bi-määrityksiin, koska seerumin hyytymisaktivaattori sisältää näitä metalleja). Pieniltä lapsilta otetaan verta avosysteemillä (1)-2 ml. Näyte otetaan ottojärjestyksessä viimeisenä. Jos muita näytteitä ei oteta samanaikaisesti, otetaan yksi ylimääräinen putki verta niin, että ihon pistoskohta ja neula huuhtoutuvat.

Näytteen annetaan hyytyä normaalisti. Putki sentrifugoidaan suljettuna, ja seerumi erotellaan varovaisesti kaatamalla toiseen samanlaiseen valkokorkkiseen Vacuette-putkeen (Ref: 454001 (4 ml)). Jos esim. lasten näytettä ei voida erotella kaatamalla, erotteluun tulee käyttää HAPPOPESTYÄ LASISTA PASTEUR-PIPETTIÄ, jotka tilataan Vitasta.

Alumiinimäärityksen kaikkiin vaiheisiin liittyy näytteenotosta alkaen kontaminaatioriski. Jopa hivenaineputken hyytymisaktivaattori sisältää alumiinia. Alumiinia esiintyy ympäristössä (mm. pölyssä) paljon suurempina pitoisuuksina kuin näytteissä. Alumiinikontaminaatio myös ilmasta on todellinen vaara. Putkia ei tule pitää avoimina yhtään kauemmin kuin on välttämätöntä.

Seerumi säilyy noin 3 vrk jääkaapissa, pitempiaikainen säilytys pakastettuna. Lähetys huoneenlämmössä (pakastamattomat näytteet).

Menetelmä

Atomiabsorptiospektrofotometrinen. Alihankintana teetettävä tutkimus.

Tekotiheys

Joka toinen viikko

Tulokset valmiina

Kolmen viikon kuluessa

Viitearvot

kaikki alle 0.2 µmol/l

Tulkinta

Alumiinia saadaan ruoan mukana pieniä määriä. Normaalisti elimistö poistaa liiallisen alumiinin tehokkaasti munuaisen kautta ja sapen erityksen mukana. Dialyysihoidossa olevat munuaispotilaat voivat saada dialysinesteestä runsaasti alumiinia, joka kertyy elimistöön aiheuttaen mm. dialyysienkefalopatiaa ja D-vitamiiniresistenttiä osteodystrofiaa. Myös potilaille annettavat alumiinipitoiset lääkkeet saattavat aiheuttaa lisääntynyttä alumiinin kertymistä. Myös kroonisessa maksataudissa saattaa alumiinia kertyä elimistöön.

Dialyysipotilaan toimenpideraja on noin 3.7 µmol/l. Yli 7 µmol/l alumiinipitoisuus viittaa vaikeaan alumiinikertymään.

Huomautuksia

Viiteraja muuttunut 14.6.2016

Tutkimus S -Al päivitetty 13.12.2017 / PN

Sivun alkuun

© HUSLAB-liikelaitos. Ohjekirjajärjestelmästä vastaa Janne Suvisaari.
Ohjekirjasivuston viimeisin automaattinen päivitys: 22.01.2018 klo 00:20.