HUSLAB

Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan

Immunoglobuliini G, alaluokat

3192 S -IgG-Sc

Osatutkimukset

S -IgG1, S -IgG2, S -IgG3 ja S -IgG4

Tiedustelut

Virologian ja immunologian laboratorio, Nefelo-työpiste, puh. 050 427 2169

Yhteyshenkilöt

lääkäri Hanna Jarva: hanna.jarvaathelsinki.fi / 050 427 9816 ja lääkäri Eliisa Kekäläinen: eliisa.kekalainenathus.fi / 050 427 9344

Lähete

Immunologiset tutkimukset

Indikaatiot

Immunologisten vajavuustilojen ja paraproteinemioiden diagnostiikka. Kohonneeseen IgG4:ään liittyvien tautien diagnostiikka.

Näyteastia

Seerumi-geeliputki 5 ml

Näyte

1 ml seerumia

Menetelmä

Nefelometrinen menetelmä. Akkreditoitu menetelmä.

Tekotiheys

kaksi kertaa viikossa

Tulokset valmiina

3-8 työpäivän aikana.

Tulkinta

Viitearvot vaihtelevat iän mukaan. Nämä ilmoitetaan vastauksen yhteydessä.

Immunologisissa vajavuustiloissa nähdään toisinaan yhden tai useamman IgG:n alaluokan pitoisuuden laskeneen ilman, että IgG:n kokonaispitoisuus on vähentynyt. IgG2:n alentuneisuutta tavataan varsinkin lapsilla kapselillisten bakteerien aiheuttamien toistuvien infektioiden yhteydessä. Samalla voi myös IgG4:n ja/tai IgA:n taso olla alentunut. Aikuisilla on nähty infektioalttiutta IgG3:n tason ollessa alhainen. IgG3:n alhainen taso voi olla myös geneettisesti määräytyvää, sillä perinnöllistä allotyyppiä G3m(g) tuotetaan vähän. Tätä allotyyppiä määräävän geenin homozygotiaan liittyy alhainen IgG3:n pitoisuus. Ei ole kuitenkaan tiedossa, liittyykö tähän geneettisesti määräytyvään alhaiseen IgG3-pitoisuuteen infektioherkkyyden lisääntymistä. Tunnetaan myös tapauksia, jolloin jonkin IgG: n alaluokan tuotanto on tämän immunoglobuliinin rakennetta määräävän geenin puuttumisen takia täysin poissa. Tällöin ei infektioalttiutta kuitenkaan yleensä ole havaittu, vaan muut IgG:n alaluokat näyttävät kyenneen näissä tapauksissa hoitamaan immuunipuolustuksen. Näin ollen on mahdollista, että kun havaitaan jonkin IgG:n alaluokan alentunut, mutta silti todettavissa oleva määrä, voi tämä olla sekundaarinen ilmiö toistaiseksi tunnistamattomasta primaarisesta prosessista.

IgG4-pitoisuus on lisääntynyt nk IgG4-taudeissa, joita ovat mm. autoimmuuni pankreatiitti, IgG4-kolangiitti, Mikulicz'in tauti, krooninen sklerosoiva sialadeniitti, Riedel'in tyroidiitti ja retroperitoneaalinen fibroosi. Potilaat ovat usein keski-ikäisiä tai vanhempia miehiä. Myeloman yhteydessä yksi immunoglobuliiniluokka tai -alaluokka on vahvasti kohonnut ja muut immunoglobuliinit yleensä alentuneet. Benignissä paraproteinemiassa muiden kuin tämän yhden kohonneen immunoglobuliinin tasot säilyvät normaalin rajoissa.

Tutkimus S -IgG-Sc päivitetty 05.09.2017 / HJ

Sivun alkuun

© HUSLAB-liikelaitos. Ohjekirjajärjestelmästä vastaa Janne Suvisaari.
Ohjekirjasivuston viimeisin automaattinen päivitys: 16.01.2018 klo 00:23.