HUSLAB

Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan

Uraatti, plasmasta

4533 P -Uraat

Tiedustelut

Meilahden sairaalan laboratorio, puh. kanslia (09) 471 72579, työpiste 74304, päivystysaikana 72645

Yhteyshenkilöt

kemisti Mia Sneck: mia.sneckathus.fi / 050 427 1548 ja lääkäri Timo Kouri: timo.kouriathus.fi / 050 427 1252

Indikaatiot

Kihdin diagnostiikka. Munuais- tai virtsatiekivet. Tilat, joissa puriiniaineenvaihdunta on kiihtynyt (leukemia ja muut maligniteetit, sytostaattihoito). Pre-eklampsia.

Näyteastia

Li-hepariiniputki 5 ml

Näyte

0.5 ml Li-hepariiniplasmaa lapset vähintään 0.1 ml. Lähetys huoneenlämpöisenä, jos perillä vuorokauden kuluessa. Plasmanäytteet säilyvät jääkaapissa viikon. Pitempiaikaista säilytystä varten näyte pakastetaan.

Menetelmä

Fotometrinen, entsymaattinen. Akkreditoitu menetelmä.

Tekotiheys

Päivittäin

Tulokset valmiina

Samana päivänä

Viitearvot

lapset, 0 - 15 v 120 - 330 µmol/l
pojat, 16 - 17 v 160 - 450 µmol/l
tytöt, 16 - 17 v 120 - 340 µmol/l
miehet, alkaen 18 v 230 - 480 µmol/l
naiset, 18 - 49 v 155 - 350 µmol/l
naiset, alkaen 50 v 155 - 400 µmol/l

Tulkinta

Uraatti (Uraat) on puriiniaineenvaihdunnan lopputuote. Puriineja (adenosiini, inosiini, guanosiini) saadaan ravinnosta ja muodostuu elimistössä. Uraatti erittyy pääasiassa virtsaan. Uraatti suodattuu vapaasti glomeruluksissa, mutta reabsorboidaan täysin proksimaalisessa tubuluksessa. Jatkossa osa uraatista eritetään tubuluksissa virtsaan aktiivisesti. Plasman korkeaan uraattipitoisuuteen voi liittyä uraattikivien muodostuminen munuaisiin tai virtsateihin tai uraatin kiteytyminen niveliin (kihti).

Plasman uraattimääritystä käytetään mm. kihdin ja pre-eklampsian (raskausmyrkytys) diagnostiikkaan. Kihdissä uraatin eritys voi olla kiihtynyt, jolloin P -Uraat ei välttämättä ole koholla. Pre-eklampsiassa taudin vaikeusaste korreloi uraattipitoisuuteen. P -Uraat voi olla koholla myös tiloissa, joissa puriiniaineenvaihdunta on kiihtynyt (nopeasti kehittyvät malignit taudit, leukemia, polysytemia, pernisioosi anemia, myelooma, psoriaasi). Pitoisuus on usein korkea myös sytostaatti- tai sädehoidon (kudostuhossa vapautuvat puriinit) vaikutuksesta.

Plasman uraattipitoisuus voi nousta vähentyneen munuaiserityksen vaikutuksesta mm. munuaisten vajaatoiminnassa ja hyperkalsemiassa. Tiatsididiureetit ja metabolisissa asidooseissa kertyvät happoanionit (laktaatti, ketohapot) vähentävät uraatin tubulaarista eritystä kilpailemalla sen kanssa. Harvinaisena hyperurikemian syynä voi olla puriiniaineenvaihdunnan perinnöllinen entsyymipuutos (mm. Lesch-Nyhanin syndrooma). Plasman uraattipitoisuuteen vaikuttavat myös dietaariset syyt. Korkea puriinipitoisuus esiintyy mm. maksa- ja lihatuotteissa ja oluessa.

Alentunut P -Uraat voi johtua vähentyneestä muodostuksesta (vaikea maksatauti, allopurinolihoito, hereditaarinen ksantinuria, colitis ulcerosa) tai lisääntyneestä erityksestä virtsaan (Fanconin syndrooma, kortisonin, probenesidin tai fenyylibutatsonin käyttö). Myös SIADH- syndroomassa (antidiureettisen hormonin liiallinen eritys) plasman uraattipitoisuus on alentunut.

Uudet pohjoismaisen NORIP-projektin (Nordic Reference Interval Project) tulosten mukaiset aikuisten viitearvot otettu käyttöön 29.4.2004. Menetelmä ja sen tulostaso säilyvät ennallaan.

Häiriötekijöitä: Metamitsoli (kauppanimi Litalgin) häiritsee plasman uraatin määritysmenetelmää ja näyte tutkimukseen suositellaan otettavaksi ennen metamitsolin annostelemista. Lisäksi N-asetyylikysteiini (NAC) ja parasetamolin metaboliatuote N-asetyyli-p-bentsokinoni-imiini (NAPQI) saattavat suurina pitoisuuksina häiritä uraatin määritysmenetelmää ja aiheuttaa virheellisen pienen tuloksen.

Tutkimus P -Uraat päivitetty 25.06.2015 / MS

Sivun alkuun

© HUSLAB-liikelaitos. Ohjekirjajärjestelmästä vastaa Janne Suvisaari.
Ohjekirjasivuston viimeisin automaattinen päivitys: 20.04.2018 klo 01:18.