HUSLAB

Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan

Immunoglobuliini G, plasmasta

4828 P -IgG

Tiedustelut

Meilahden sairaalan laboratorio, puh. kanslia (09) 471 72579, työpiste 74304

Yhteyshenkilöt

kemisti Mia Sneck: mia.sneckathus.fi / 050 427 1548 ja erikoislääkäri Päivi Lakkisto: paivi.lakkistoathus.fi / 050 4271458

Indikaatiot

Humoraalisen immuniteetin puutos- ja häiriötilojen, immuunitautien, akuuttien ja kroonisten infektioiden sekä imukudoksen kasvainten (mm. myelooma) diagnostiikka ja seuranta.

Näyteastia

Li-hepariiniputki 5 ml

Näyte

1 ml plasmaa, lapset vähintään 0.2 ml. Lähetys huoneenlämpöisenä, jos perillä vuorokauden kuluessa. Näyte säilyy jääkaapissa viikon. Pitempiaikaista säilytystä varten näyte pakastetaan.

Menetelmä

Fotometrinen, immunokemiallinen. Akkreditoitu menetelmä.

Tekotiheys

Päivittäin

Tulokset valmiina

Samana päivänä

Viitearvot

lapset alle 1 kk 2.5 - 9.9 g/l
1-2 kk 1.9 - 6.6 g/l
3-5 kk 1.4 - 5.8 g/l
6-7 kk 1.6 - 6.6 g/l
8-9 kk 2 - 8.3 g/l
10 kk-2 v 2.3 - 9.8 g/l
3-4 v 3.5 - 11.9 g/l
5-6 v 4.8 - 13.3 g/l
7-12 v 5.6 - 14.2 g/l
13-14 v 6.3 - 14.6 g/l
yli 14 v ja aikuiset 6.8 - 15 g/l

Tulkinta

Monoklonaalista IgG-pitoisuuden nousua tavataan myeloomassa, IgG-raskasketjutaudissa ja muissa pahanlaatuisissa immunoproliferatiivisissa tiloissa, lievempänä myös IgG-tyyppisessä MGUS:ssa (monoclonal gammopathy of undetermined significance). Polyklonaalista yleistä immunoglobuliinien pitoisuuden nousua esiintyy kroonisissa ja vaikeissa akuuteissa infektioissa, maksakirroosissa (selvimmin nousevat IgG ja IgA), autoimmuunitaudeissa ja sarkoidoosissa. IgG:n selvä spesifinen polyklonaalinen nousu voi liittyä mm. krooniseen aggressiiviseen hepatiittiin, LED:iin, luuydinmetastaaseihin tai abskesseihin.

Alentuneita arvoja esiintyy etenkin hypo- ja agammaglobulinemioissa. Agammaglobulinemioissakin tavataan yleensä pieni määrä IgG:tä (alle 1 g/l). IgG:n alaluokkapuutoksiin voi liittyä infektioherkkyys, vaikka IgG:n kokonaispitoisuus olisi viitealueella.

Immunoglobuliinien pitoisuudet voivat olla matalia plasmaproteiinien menetyksen johdosta (nefroosi, enteropatiat), maligniteeteissa, diabeteksessa, sytostaatti- ja kortisonihoitojen johdosta. Myeloomassa ja muissa pahanlaatuisissa immunoproliferatiivisissa taudeissa muiden kuin M-komponentin immunoglobuliiniluokan pitoisuudet ovat yleensä alentuneet. Kevytketjumyeloomassa seerumin IgG, IgA ja IgM ovat tavallisesti kaikki alentuneet.

Monoklonaalinen immunoglobuliini reagoi immunokemiallisessa kvantitaatiossa usein poikkeavasti, jolloin sen pitoisuudesta voidaan saada väärä kuva. Näissä tapauksissa pitoisuus on kvantitoitavissa luotettavammin kapillaarielektroforeesista (2522, S -Proteiini, fraktiot).

Huomautuksia

Lisätty viitearvoryhmä ikäryhmälle 13-14 vuotiaat 17.3.2006.

Tutkimus P -IgG päivitetty 06.05.2016 / TK

Sivun alkuun

© HUSLAB-liikelaitos. Ohjekirjajärjestelmästä vastaa Janne Suvisaari.
Ohjekirjasivuston viimeisin automaattinen päivitys: 24.01.2018 klo 00:20.