HUSLAB

Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan

Anionivaje, plasmasta

4856 P -Angap

Osatutkimukset

P -Cl, P -HCO3 ja P -Na

Tiedustelut

Meilahden sairaalan automaatio-päivystyslaboratorio puh. (09) 471 72645

Yhteyshenkilöt

lääkäri Timo Kouri: timo.kouriathus.fi / 050 427 1252 ja kemisti Annukka Mäki: annukka.makiathus.fi / (09) 471 72573 / 050 427 9201

Indikaatiot

Metabolisten asidoosien erotusdiagnostiikka.

Näyte

Näytteenotto erikoishepariiniruiskuun tai Li- hepariiniputkeen (4/5ml). Näytteestä määritetään P-Na, P -Cl ja happoemästase, jonka tulostuksesta saadaan aktuaalisen bikarbonaatin pitoisuus. Mikäli verikaasuanalysaattorilla, johon näyte toimitetaan, ei ole P-Cl testiä, on lisäksi otettava n. 0.5 ml hepariiniplasmaa (kuivahepariiniputki), josta määritetään P-Cl. P-Na- ja verikaasuanalyysimääritykset on tehtävä mahdollisimman pian näytteenoton jälkeen.

Menetelmä

Verikaasuanalysaattori määrittää spesifisillä elektrodeilla P -Na-, pH- ja pCO2-arvot. Kahdesta viimeksi mainitusta tuloksesta laite laskee aktuaalisen bikarbonaatin (HCO3) pitoisuuden. P -Cl määritetään kulometrisella titrauksella tai ionispesifisellä elektrodilla. Anionivaje lasketaan vähentämällä P -Na-tuloksesta P -HCO3- ja P-Cl-tulokset. Kaikkien tutkimusten tulokset ilmoitetaan yksiköissä mmol/l.

Tekotiheys

Päivittäin, kaikkina vuorokauden aikoina.

Tulokset valmiina

Samana päivänä

Viitearvot

kaikki 8 - 16 mmol/l

Tulkinta

Anionivaje on käsite, jolla tavallisimmin tarkoitetaan plasman yleisimmän kationin (natrium) ja kahden yleisimmän anionin (kloridi ja bikarbonaatti) pitoisuuksien erotusta. Käsite on keinotekoinen, sillä plasman kationien ja anionien summa on todellisuudessa aina sama, mutta eräitä merkittäviä anioneja (proteinaatti, orgaaniset fosfaatit ja sulfaatit ja vieraat anionit) ei kliinisessä laboratoriossa määritetä.

Anionivajeen määritystä käytetään metabolisten asidoosien erotusdiagnostiikkaan, koska osassa niistä anionivaje on lisääntynyt. Kun laskentakaava on (Na+) -(HCO3-) -(Cl-), on anionivajeen viiteväli kirjallisuudessa tavallisimmin 8 – 16 mmol/l. Määritysmenetelmien vaihtelun vuoksi vasta arvot alle 5 mmol/l ja yli 19 mmol/l voidaan katsoa varmuudella poikkeaviksi.

Jos myös kaliumin pitoisuus (K+) sisällytetään laskentaan, anionivaje on (Na+) +(K+) -(HCO3-) -(Cl-). Tällöin viiteväli on 10 – 20 mmol/l.

Suurentuneita anionivajeen lukuarvoja todetaan seuraavissa tiloissa: Ketoasidoosi (diabetes,nälkiintyminen,glykogenoosit), maitohappoasidoosi (mm. hypoksia ja osa perinnöllisistä aineenvaihdunnan sairauksista), myrkytykset, joissa syntyy happoja (metanoli, etyleeniglykoli, salisylaatit), ja munuaisten vajaatoiminta (orgaanisten anionien kertyminen). Muissa metabolisissa asidooseissa lisääntynyttä anionivajetta ei yleensä esiinny, ei myöskään respiratorisessa asidoosissa.

Tutkimus P -Angap päivitetty 28.03.2017 / TK

Sivun alkuun

© HUSLAB-liikelaitos. Ohjekirjajärjestelmästä vastaa Janne Suvisaari.
Ohjekirjasivuston viimeisin automaattinen päivitys: 16.01.2018 klo 00:23.