HUSLAB - tutkimusohjekirja

Tutkimuksen S -AFOS-Is (1048) tiedot vanhassa tutkimusohjekirjassa

HUOM! NÄMÄ TIEDOT EIVÄT OLE ENÄÄ AJAN TASALLA.

Osatutkimukset

S -AFLuMa, S -AFLuust, S -AFMakro, S -AFMaksa, S -AFMuut ja S -AFOS

Tiedustelut

HUSLAB-talo, proteiinikemia puh (09) 471 72582

Indikaatiot

Seerumin selvästi kohonneen AFOS-aktiivisuuden alkuperän selvittäminen isoentsyymikoostumuksen perusteella. Aikuisilla kohonneena voidaan pitää tasoa 1.3-1.5x viiteyläraja (ks. myös huomautukset).

Näyteastia

Seerumi-geeliputki 5 ml

Näyte

1 ml hemolysoitumatonta seerumia, lapset vähintään 0.5 ml. Lähetys huoneenlämpöisenä sentrifugoimatta, jos perillä vuorokauden kuluessa. Näyte säilyy jääkaapissa viikon. Pitempiaikaista säilytystä varten näyte pakastetaan.

Menetelmä

Agaroosigeelielektroforeesi natiivista ja lektiinillä käsitellystä näytteestä.

Tulokset valmiina

Kahden viikon kuluessa

Tulkinta

Viiterajat: Isoentsyymien viiterajat on annettu aikuisille (yli 18 v), joilla alkalisen fosfataasin kokonaisaktiivisuuden viiteraja on alle 105 U/l.

 Maksatyypin isoentsyymi     alle 71 U/l
 Luustotyypin isoentsyymi    alle 69 U/l
 Suolistotyypin isoentsyymit alle 13 U/l
 Makromolekulaarinen muoto   alle 13 U/l

Alkalisen fosfataasin (AFos) isoentsyymejä määritetään maksa- ja luustosairauksien diagnostiikassa sekä epäselvän suurentuneen alkalisen fosfataasiaktiivisuuden alkuperän selvittämiseksi.

Yleisin AFOS-isoentsyymin muoto on ns. kudosepäspesifinen isoentsyymi, jonka tärkeimmät maksa- ja luustotyypin muodot (isoformit) voidaan erottaa elektroforeettisesti niiden siaalihappopitoisuuksissa olevan eron perusteella. Kudosepäspesifisen isoentsyymin ohella omien geeniensä tuotteita ovat suolistotyypin isoentsyymi (S -AFSuol1) (ei siaalihappoa), istukka- ja itusolutyyppinen isoentsyymi. Lisäksi tavataan suolisto-, luusto- ja istukkatyyppisten entsyymien varianttimuotoja, kuten dimeerejä. Edellämainittujen liukoisten muotojen lisäksi plasmassa esiintyy alkalisen fosfataasin maksa-isoformin komplekseja solumembraanin osien kanssa (makromuoto) ja lipoproteiinien kanssa. Myös alkalisen fosfataasin immunokompleksit ovat tavallisia, jolloin entsyymin eliminaatio hidastuu ja kokonaisaktiivisuus seerumissa suurenee.

Fysiologia: Aikuisilla esiintyy normaalisti noin 60 % maksatyyppistä ja 40 % luutyyppistä muotoa. Lasten ja nuorten AFos-aktiivisuus on fysiologisesti yllämainittuja viiterajoja suurempaa (ks. 4587 P-Afos) ja painottuu luustotyyppiin. Pienet määrät suolistotyyppistä isoentsyymiä tai makromuotoa on myös normaali löydös. Vanhuksilla luutyypin osuus jälleen kasvaa.

Raskauden toisella kolmanneksella seerumin alkalisen fosfataasin aktiivisuus suurenee istukkatyyppisen isoentsyymin ilmaantumisen takia. Istukkatyyppinen isoentsyymiaktiivisuus voi tulla esiin yllätyksenä, jos tutkimus on tilattu raskaushepatoosin yhteydessä. Kolestaasiin liittyy maksatyyppisen isoformin suurentunut aktiivisuus.

Maksatyyppinen isoformi (S-AFMaksa) voi olla suurentunut ekstrahepaattisessa (tuumorit, sappikivet) tai intrahepaattisessa (hepatooma, maksametastaasit, sappiteiden tulehdus) sappistaasissa, muissa maksasairauksissa (mm. hepatiitti) ja keuhkosairauksissa. Mikäli suurentuneen maksatyypin ohella esiintyy selvä alkalisen fosfataasin makromuoto (S-AFMakro) ja/tai lipoproteiinikompleksi, tämä viittaa ensisijaisesti sappistaasiin. Makromuotoa voi esiintyä muissakin tiloissa (hepatoomassa, muissa maligniteeteissa, pankreatiitissa, keuhkoprosesseissa, autoimmuunitaudeissa ja AIDS:ssa). Pitkälle edistyneessä kirroosissa tai maksametastaaseissa maksamuodon aktiivisuus seerumissa on pienentynyt.

Luustotyyppisen isoformin (S-AFLuust) aktiivisuuden suureneminen liittyy osteoblastien toimintaan. Suureneminen on fysiologista kasvuiässä. Luustotyypin suurentunutta aktiivisuutta esiintyy mm. luusyövässä ja luumetastaaseissa, Pagetin taudissa, riisitaudissa, osteomalasiassa, hyperparatyreoosissa ja hypertyreoosissa. Osteolyyttisistä tiloista suurentunut aktiivisuus voidaan tavata myeloomassa.

Varhaislapsuuden ohimenevässä hyperfosfatasemiassa (Transient Hyperphosphatasemia, TH) seerumin/plasman Afos-kokonaisaktiivisuus on tyypillisesti moninkertainen viiteylärajaan verrattuna ilman osoitettavaa elinvauriota. Afos-aktiivisuus laskee ilman hoitotoimia kuukausien aikana, joten tarpeettomia lisätutkimuksia on syytä välttää. TH:n syynä on kudosepäspesifisen isoentsyymin ylisialyloituminen, joka voi näkyä maksa- tai luustotyyppisessä isoformissa. Ylisialyloitunut Afos-isoentsyymi tunnistetaan poikkeavan liikkuvuutensa takia.

Suolistotyyppisen isoentsyymin (S-AFSuol) suurenemista voi esiintyä aterioinnin jälkeen ns. sekretorihenkilöillä. Sairauksiin liittyen suolistotyyppisen isoentsyymin aktiivisuus voi suureta epäspesifisesti vaikeiden maksa- tai munuaissairauksien yhteydessä. Suurentuneita aktiivisuuksia esiintyy myös gastrointestinaalikanavan kasvaimien tai paralyyttisen ileuksen yhteydessä. Autoimmuunitaudeissa ja diabeteksessa voi esiintyä suolistotyyppisen isoentsyymin varianttimuotoa. Suolityyppisten isoentsyymien ja niiden varianttien erillinen diagnostinen arvo jää useimmin vähäiseksi.

Harvinaiset muodot: Regan- (plasentatyyppinen) tai Nagao- (plasentan kaltainen, itusolutyyppinen) entsyymimuotoja on kuvattu harvinaisina ensisijaisesti testis- ja gynekologisten kasvaimien yhteydessä. Seminoomat tuottavat yleensä Nagao-muotoa. Hepatoomassa voi esiintyä myös joskus poikkeavia Afos-muotoja (Regan-variantti, Kasahara). Hepatoomaan voi liittyä fetaali-suolistotyyppinen entsyymimuoto (S -AFSuol3), joka on plasenta- ja (aikuis)suolistoentsyymin heterodimeeri. Kasahara-entsyymi muistuttaa fetaali-suolistoentsyymiä. Myös keuhko-, rinta- ja gastrointestinaalikanavan kasvaimien yhteydessä on tavattu poikkeavia alkalisen fosfataasin muotoja. Näiden diagnostinen merkitys on pieni sekä löydösten harvinaisuuden että niiden epäspesifisyyden takia.

Alkalisen fosfataasin immunokompleksit voivat liittyä mm. autoimmuunitauteihin tai olla viattomia sivulöydöksiä. Koska immunokompleksien eliminaatio plasmasta on hitaampaa kuin vapaiden liukoisten entsyymien, plasman kokonais-AFOS-aktiivisuus suurenee.

Tutkimuksesta annetaan lausunto numeerisesti epäselvissä tapauksissa.

Huomautuksia

2.9.2024 alkaen tutkimusta ei tehdä, jos S-AFOS -tulos on alle viitevälin, viiterajoissa tai aikuisilla enintään 1.3x yli viiteylärajan. Asia linjattu yhteistyössä HUS gastroenterologian klinikan kanssa.

Näyte ei saa olla hemolysoitunut. Tutkimusrakenne muuttunut 17.6.2019.