HUSLAB - tutkimusohjekirja

Tutkimuksen S -Amyl-Is (1083) tiedot vanhassa tutkimusohjekirjassa

HUOM! NÄMÄ TIEDOT EIVÄT OLE ENÄÄ AJAN TASALLA.

Osatutkimukset

S -Amyl, S -AmylP ja S -AmylS

Tiedustelut

VITA Laboratoriot Oy, asiakasneuvonta terveydenhuollon ammattihenkilöille, puh. (09) 22 88 0410, asiakasneuvonta(a)vita.fi

Indikaatiot

Epäselvän suurentuneen amylaasiaktiivisuuden selvitys. Makroamylasemian osoitus.

Näyteastia

Seerumi-geeliputki 5 ml

Näyte

1 ml seerumia. Säilytys 2-3 vrk jääkaapissa, pidempiaikainen pakastettuna. Lähetys huoneenlämmössä.

Menetelmä

Elektroforeesi agaroosigeelillä. Alihankintana teetettävä tutkimus. Alihankintalaboratorioiden akkreditoinnin tilanne löytyy kunkin laboratorion omilta verkkosivuilta.

Tekotiheys

3-8 työpäivää.

Tulokset valmiina

Kahden viikon kuluessa

Yleistä

Amylaasilla on kaksi varsinaista isoentsyymiä (eri geenien tuottamaa), haima- ja sylkirauhasperäinen isoamylaasi. Haimaperäiset isoentsyymit (isoformit P1 - P6) ovat haimalle kudosspesifisiä. Haimaperäistä fraktiota P3 pidetään pankreatiitin markkerina, sen aktiivisuus seuraa taudin kulkua. Sylkirauhastyyppiset isoentsyymit (isoformit S1 - S6) muodostuvat primaarisesti sylkirauhasissa mutta myös muissa kudoksissa. Tavallisin isoentsyymijakauma P2, S2, S3 esiintyy noin 73 %:lla väestöstä. Lapsilla on todettu jonkin verran suurempia S2-isoformin aktiivisuuksia kuin aikuisilla.

Isoformien elektroforeettiselle erottelulle ei ole jäänyt kliinistä käyttötarvetta, minkä takia määrityksessä erotellaan immunoinhibitiolla vain haima- ja sylkirauhastyyppien osuus.

Tulkinta

 Viitearvot:

 S -Amyl- kokonaisaktiivisuus 28 - 100 IU/l

 S -AmylP: 13 - 53 U/l

 S -AmylS: 18 - 65 U/l

Tutkimuksen pääindikaatio on mahdollinen makroamylasemia, sillä muissa tapauksissa kohonneen amylaasiaktiivisuuden jakautuminen haimaperäisen ja sylkirauhasperäisen tyyppisen aktiviteetin kesken voidaan selvittää pyytämällä kokonaisamylaasi (P -Amyl, klno 4589) ja haimaperäinen amylaasi (P -AmylP, klno 4590). Niiden erotus kuvastaa sylkirauhas-tyyppisen entsyymin aktiivisuutta.

Makroamylasemiassa amylaasi esiintyy plasmassa kompleksina jonkin muun plasmaproteiinin, tavallisimmin IgA:n kanssa. Suurikokoisessa kompleksissa amylaasin eliminaatio munuaisten kautta on hidastunut niin, että plasman tai seerumin amylaasiaktiivisuus voi nousta jopa noin 10-kertaiseksi. Tilalla ei ole selvää kliinistä merkitystä, mutta se voi aiheuttaa erotusdiagnostisia ongelmia erityisesti pankreatiittien diagnostiikassa. Seerumin amylaasin lähes vakiona pysyvä suurentunut aktiivisuus viittaa makroamylasemiaan, mutta tila voidaan osoittaa varmuudella vain elektroforeettisella tutkimuksella. Munuaisten vajaatoiminnassa plasman/seerumin amylaasiaktiivisuus voi nousta n. 3-kertaiseksi. Tällöin kyseessä ovat tavalliset haima- ja sylkirauhasperäiset isoentsyymit.