HUS Diagnostiikkakeskus

Tutkimusohjekirjan etusivulle

Digoksiini, seerumista

1256 S -Digoks

Tiedustelut

HUSLAB Asiakasneuvonta, p. (09) 471 72579. Päivystysajan tiedustelut, p. (09) 471 72645

Yhteyshenkilöt

lääkäri Janne Backman: janne.backmanathus.fi / 050-428 0997 ja kemisti Tea Lamberg: tea.lambergathus.fi / 0404869961

Indikaatiot

Digoksiinihoidon seuranta.

Esivalmistelu

Näyte otetaan yleensä aamulla ennen seuraavaa lääkeannosta.

Fyysinen aktiviteetti saattaa suurentaa ohimenevästi seerumin digoksiinipitoisuutta vapauttamalla digoksiinia lihaksista. Tämän vuoksi näyte tulisi ottaa levossa eikä esim. heti rasituksen jälkeen.

Jos potilas on saanut digoksiinin vasta-ainetta, tämä on mainittava lähetteessä.

Näyteastia

Seerumi-geeliputki 5 ml

Näyte

0.6 ml seerumia, lapset vähintään 0.2 ml. Lähetys huoneenlämpöisenä, jos perillä vuorokauden kuluessa. Näyte säilyy jääkaapissa viikon. Pidempiaikaista säilytystä varten näyte pakastetaan.

Menetelmä

Immunoturbidometrinen. Akkreditoitu menetelmä (ei tällä hetkellä Kymenlaakson alueen laboratorioissa).

Akkreditoitu testauslaboratorio T055

Tekotiheys

Päivittäin, kaikkina vuorokauden aikoina.

Tulokset valmiina

Samana päivänä

Yleistä

Farmakokinetiikka: Digoksiinin huippupitoisuus on yleensä vähintään kaksi kertaa korkeampi kuin jäännöspitoisuus. Huippupitoisuus saavutetaan useimmiten 30-120 minuutissa suun kautta otetun annoksen jälkeen. Tämän jälkeen, noin 6-8 tuntia kestävässä jakautumisvaiheessa, seerumin digoksiinipitoisuus vähenee melko nopeasti, kunnes saavutetaan selvästi hitaampi eliminaatiovaihe. Eliminaation puoliintumisaika on 30-50 tuntia. Digoksiini erittyy pääasiassa muuttumattomana virtsaan, joten vanhuksilla ja henkilöillä, joilla on munuaisten vajaatoimintaa, puoliintumisaika voi pidentyä 60-80 tuntiin. Pitkän puoliintumisajan takia pitoisuuksien vakaa tila saavutetaan vasta 1-2 viikon säännöllisen lääkityksen jälkeen.

Yhteisvaikutukset: Mm. amiodaroni, dasabuviiri, diltiatseemi, erytromysiini, itrakonatsoli, kinidiini, klaritromysiini, siklosporiini, spironolaktoni ja verapamiili voivat suurentaa seerumin digoksiinipitoisuutta. Mm. rifampisiini ja mäkikuisma voivat pienentää seerumin digoksiinipitoisuutta.

Toksisuus: Sydänsairaudet, hypokalemia, hyperkalsemia, hypotyreoosi, hypomagnesemia, asidoosi ja hypoksia lisäävät digoksiinin vaikutuksia.

Viitearvot

Terap.alue 0.6 - 1.1 nmol/l
KYMENLAAKSON LAB, Hoitoalue 0.6 - 1.1 nmol/l

Tulkinta

Sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla seerumin digoksiinin jäännöspitoisuudet 0.6-1.1 nmol/l ovat assosioituneet vähentyneeseen kuoleman ja sydämen vajaatoiminnan aiheuttaman sairaalahoidon riskiin (1-4), ja joissakin analyyseissa kuolleisuus on ollut pienintä pitoisuuden ollessa alle 0.9 nmol/l (5). Yli 1.5 nmol/l pitoisuudet ovat puolestaan assosioituneet lisääntyneeseen kuolemanriskiin.

Eteisvärinää sairastavien potilaiden osalta ei ole vastaavaa näyttöä seerumin digoksiinipitoisuuden ja kuolleisuuden suhteesta. On ajateltu, että digoksiinin turvallisuusprofiili olisi hyväksyttävällä tasolla, mikäli sen pitoisuus on alle 1.2 nmol/l riippumatta siitä, onko potilaalla sydämen vajaatoiminta vai eteisvärinä (6-7).

Digoksiinin toksiset vaikutukset lisääntyvät jäännöspitoisuuksien ylittäessä 2.5 nmol/l.

Lapsilla digoksiinin terapeuttinen alue on yleensä suurempi kuin aikuisilla (8), mutta näytönaste on heikko.

Huom! Digoksiinin vasta-aine ja endogeeniset digoksiinin kaltaiset aineet voivat häiritä analytiikkaa ja aiheuttaa korkeita seerumin digoksiinipitoisuuksia.

Lähteet:

1. Rathore SS, Curtis JP, Wang Y, Bristow MR, Krumholz HM. Association of serum digoxin concentration and outcomes in patients with heart failure. JAMA (2003)289:871-878.

2. Adams KF Jr ym. Relationship of serum digoxin concentration to mortality and morbidity in women in the digitalis investigation group trial: a retrospective analysis. J Am Coll Cardiol (2005)46:497-504.

3. Ahmed A ym. Digoxin and reduction in mortality and hospitalization in heart failure: a comprehensive post hoc analysis of the DIG trial. Eur Heart J (2006)27:178-186.

4. Adams KF Jr ym. A perspective on re-evaluating digoxin's role in the current management of patients with chronic systolic heart failure: targeting serum concentration to reduce hospitalization and improve safety profile. Eur J Heart Fail (2014)16:483-93.

5. Adams KF Jr ym. Dose response characterization of the association of serum digoxin concentration with mortality outcomes in the Digitalis Investigation Group trial. Eur J Heart Fail (2016)18:1072-81.

6. Khan SS ja Gheorghiade M. Digoxin use in atrial fibrillation: a critical reappraisal. Lancet (2015)385:2330-2.

7. Washam JB ym. Digoxin use in patients with atrial fibrillation and adverse cardiovascular outcomes: a retrospective analysis of the Rivaroxaban Once Daily Oral Direct Factor Xa Inhibition Compared with Vitamin K Antagonism for Prevention of Stroke and Embolism Trial in Atrial Fibrillation (ROCKET AF). Lancet (2015)385:2363-70.

8. Pacifici GM. Clinical pharmacology of digoxin in infants and children. Clinics in Medicine (2021)3:025-32.

Huomautuksia

Huom! Digoksiinin vasta-aine ja endogeeniset digoksiinin kaltaiset aineet voivat häiritä analytiikkaa ja aiheuttaa korkeita seerumin digoksiinipitoisuuksia.

Tutkimus S -Digoks päivitetty 29.12.2023 / KT

Sivun alkuun

Viimeisin päivitys: 24.05.2024 klo 00:40.