Digoksiini, seerumista
| 1256 | S -Digoks |
Tiedustelut
HUSLAB Asiakasneuvonta, p. (09) 471 72579. Päivystysajan tiedustelut, p. (09) 471 72645
Yhteyshenkilöt
lääkäri Janne Backman: janne.backman
hus.fi / 050-428 0997 ja kemisti Tea Lamberg: tea.lamberghus.fi / 0404869961
Indikaatiot
Digoksiinihoidon seuranta.
Esivalmistelu
Näyte otetaan yleensä aamulla ennen seuraavaa lääkeannosta. Digoksiinin jakautumisvaihe kestää noin 6-8 tuntia lääkkeen suun kautta ottamisen jälkeen. Näytettä ei tulisi ottaa hoidon seurantatarkoituksessa ennen kuin edellisen annoksen ottamisesta on kulunut vähintään 6 tuntia. Fyysinen aktiviteetti saattaa suurentaa ohimenevästi seerumin digoksiinipitoisuutta vapauttamalla digoksiinia lihaksista. Tämän vuoksi näyte tulisi ottaa levossa eikä esim. heti rasituksen jälkeen.
Jos pyyntöä ei tehdä suoraan atk-järjestelmään, lähetteeseen tulee merkitä lääkkeen edellinen ottoajankohta ja annos sekä soveltuvin osin muu lääkitys. Jos potilas on saanut digoksiinin vasta-ainetta, tämä on mainittava.
Näyteastia
Seerumi-geeliputki 5 ml
Näyte
0.6 ml seerumia, lapset vähintään 0.2 ml. Lähetys huoneenlämpöisenä, jos perillä vuorokauden kuluessa. Näyte säilyy jääkaapissa viikon. Pidempiaikaista säilytystä varten näyte pakastetaan.
Menetelmä
Immunoturbidometrinen. Akkreditoitu menetelmä (ei tällä hetkellä Kymenlaakson alueen laboratorioissa).
Akkreditoitu testauslaboratorio T055
Tekotiheys
Päivittäin, kaikkina vuorokauden aikoina.
Tulokset valmiina
Samana päivänä
Viitearvot
| Terap.alue | 0.6 - 1.1 | nmol/l |
| KYMENLAAKSON LAB, Hoitoalue | 0.6 - 1.1 | nmol/l |
Tulkinta
Huom! Digoksiinin vasta-aine ja endogeeniset digoksiinin kaltaiset aineet voivat häiritä analytiikkaa ja aiheuttaa korkeita seerumin digoksiinipitoisuuksia.
Sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla seerumin digoksiinin jäännöspitoisuudet 0.6-1.1 nmol/l ovat assosioituneet vähentyneeseen kuoleman ja sydämen vajaatoiminnan aiheuttaman sairaalahoidon riskiin (1-4), ja joissakin analyyseissa kuolleisuus on ollut pienintä pitoisuuden ollessa alle 0.9 nmol/l (5). Yli 1.5 nmol/l pitoisuudet ovat puolestaan assosioituneet lisääntyneeseen kuolemanriskiin. Eteisvärinää sairastavien potilaiden osalta ei ole vastaavaa näyttöä seerumin digoksiinipitoisuuden ja kuolleisuuden suhteesta, mutta on ajateltu, että digoksiinin turvallisuusprofiili olisi hyväksyttävällä tasolla, mikäli sen pitoisuus on alle 1.2 nmol/l riippumatta siitä, onko potilaalla sydämen vajaatoiminta vai eteisvärinä (6-7).
Digoksiinin toksiset vaikutukset lisääntyvät jäännöspitoisuuksien ylittäessä 2.5 nmol/l.
Farmakokinetiikka: Digoksiinin huippupitoisuus on yleensä vähintään kaksi kertaa korkeampi kuin jäännöspitoisuus. Huippupitoisuus saavutetaan useimmiten 30-120 minuutissa suun kautta otetun annoksen jälkeen. Tämän jälkeen, n. 6-8 tuntia kestävässä jakautumisvaiheessa, seerumin digoksiinipitoisuus vähenee melko nopeasti, kunnes saavutetaan selvästi hitaampi eliminaatiovaihe. Eliminaation puoliintumisaika on 30-50 tuntia. Digoksiini erittyy pääasiassa muuttumattomana virtsaan, joten vanhuksilla ja henkilöillä, joilla on munuaisten vajaatoimintaa, puoliintumisaika voi pidentyä 60-80 tuntiin. Pitkän puoliintumisajan takia pitoisuuksien vakaa tila saavutetaan vasta 1-2 viikon säännöllisen lääkityksen jälkeen.
Yhteisvaikutukset: mm. amiodaroni, dasabuviiri, diltiatseemi, erytromysiini, itrakonatsoli, kinidiini, klaritromysiini, siklosporiini, spironolaktoni ja verapamiili voivat suurentaa seerumin digoksiinipitoisuutta. Mm. rifampisiini ja mäkikuisma voivat pienentää seerumin digoksiinipitoisuutta.
Toksisuus: sydänsairaudet, hypokalemia, hyperkalsemia, hypotyreoosi, hypomagnesemia, asidoosi ja hypoksia lisäävät digoksiinin vaikutuksia.
Kirjallisuusviitteet: 1. Rathore SS, Curtis JP, Wang Y, Bristow MR, Krumholz HM. Association of serum digoxin concentration and outcomes in patients with heart failure. JAMA 2003:289:871-878. 2. Adams KF Jr, Patterson JH, Gattis WA, et al. Relationship of serum digoxin concentration to mortality and morbidity in women in the digitalis investigation group trial: a retrospective analysis. J Am Coll Cardiol 2005:46:497-504. 3. Ahmed A, Rich MW, Love TE, Lloyd-Jones DM, Aban IB, Colucci WS, AdamsKF, Gheorghiade M. Digoxin and reduction in mortality and hospitalization inheart failure: a comprehensive post hoc analysis of the DIG trial. Eur Heart J 2006:27:178-186. 4. Adams KF Jr, Ghali JK, Herbert Patterson J, Stough WG, Butler J, Bauman JL, Ventura HO, Sabbah H, Mackowiak JI, van Veldhuisen DJ. A perspective on re-evaluating digoxin's role in the current management of patients with chronic systolic heart failure: targeting serum concentration to reduce hospitalization and improve safety profile. Eur J Heart Fail 2014:16:483-93. 5. Adams KF Jr, Butler J, Patterson JH, Gattis Stough W, Bauman JL, van Veldhuisen DJ, Schwartz TA, Sabbah H, Mackowiak JI, Ventura HO, Ghali JK. Dose response characterization of the association of serum digoxin concentration with mortality outcomes in the Digitalis Investigation Group trial. Eur J Heart Fail 2016:18:1072-81. 6. Khan SS, Gheorghiade M. Digoxin use in atrial fibrillation: a critical reappraisal. Lancet 2015:385:2330-2. 7. Washam JB, Stevens SR, Lokhnygina Y, Halperin JL, Breithardt G, Singer DE, Mahaffey KW, Hankey GJ, Berkowitz SD, Nessel CC, Fox KA, Califf RM, Piccini JP, Patel MR_ ROCKET AF Steering Committee and Investigators. Digoxin use in patients with atrial fibrillation and adverse cardiovascular outcomes: a retrospective analysis of the Rivaroxaban Once Daily Oral Direct Factor Xa Inhibition Compared with Vitamin K Antagonism for Prevention of Stroke and Embolism Trial in Atrial Fibrillation (ROCKET AF). Lancet 2015:385:2363-70.
Huomautuksia
Menetelmämuutos 30.10.2019, tiedote 2019:66 (16.10.2019). Ei kliinisesti merkittäviä muutoksia.
Tutkimus S -Digoks päivitetty 24.04.2023 / AL
Viimeisin päivitys: 08.12.2023 klo 00:43.