HUSLAB - tutkimusohjekirja

Tutkimuksen fS-Gastr (1448) tiedot vanhassa tutkimusohjekirjassa

HUOM! NÄMÄ TIEDOT EIVÄT OLE ENÄÄ AJAN TASALLA.

Tiedustelut

VITA Laboratoriot Oy, asiakasneuvonta terveydenhuollon ammattihenkilöille, puh. (09) 22 88 0410, asiakasneuvonta(a)vita.fi

Indikaatiot

Gastrinooman (Zollinger-Ellisonin oireyhtymä), mahalaukun antrumin G-soluhypertrofian sekä atrofisen gastriitin diagnostiikka.

Esivalmistelu

Potilaan tulee olla juomatta, syömättä ja tupakoimatta 10 tuntia ennen näytteenottoa. Mahanesteiden erittymiseen vaikuttava lääkitys tulisi lopettaa mikäli mahdollista seuraavasti: 1 viikko ennen näytteenottoa: Lääkeaineet, jotka estävät suolahapon erityksen: ranitidiini, famotidiini, simetidiini Protonipumpun estäjät: lansopratsoli, omepratsoli, esomepratsoli, pantopratsoli ja rabepratsoli

1 vuorokausi ennen näytteenottoa: Antasidit (esim. Balancid Novum, Gaviscon, Link, Magnesiamaito, Novaluzid, Rennie) Limakalvon suoja-aineet (esim. Alsucral, Antepsin). Biotiini ja B7-vitamiini

Hoitavan lääkärin tulee neuvotella potilaan kanssa lääkityksen keskeyttämisestä.

Näyteastia

Seerumiputki 7 ml

Näyte

Näyte otetaan jääkaappikylmään +4C näyteputkeen, joka asetetaan jääkaappiin tai kiedotaan jäähdytetyn geelipussin sisään. Näyte sentrifugoidaan kylmässä. Sentrifugoinnin jälkeen seerumi erotellaan nopeasti kahteen esijäähdytettyyn kierrekorkilliseen muoviputkeen (2 x 1 ml seerumia). Näytteet pakastetaan välittömästi ja lähetetään laboratorioon pakastettuna.

Menetelmä

LIA. Menetelmässä mitataan gastriinin kaikki muodot. Alihankintana teetettävä tutkimus. Alihankintalaboratorioiden akkreditoinnin tilanne löytyy kunkin laboratorion omilta verkkosivuilta.

Tekotiheys

Kaksi kertaa viikossa.

Viitearvot

KAIKKI

alle 55

pmol/l

Tulkinta

Gastriini on mahalaukun antrumin G-solujen ja pohjukaissuolen yläosan tuottama peptidihormoni, joka kiihdyttää mahalaukun suolahapon ja pepsiinin eritystä, haimanesteen eritystä ja mahalaukun sekä suolen liikettä. Gastriini esiintyy 34 aminohappoa (G34) sisältävänä big gastrin- ja 17 aminohappoa sisältävänä (G17) little gastrin-muodoissa, joista on vielä useampia alamuotoja. Riippuen määritysmenetelmästä eri muodot voivat olla immunoreaktiivisia ja tulla mitatuiksi. Valtaosa verenkierrossa mitattavasta gastriinista on yleensä G17-muotoa.

Gastriinin suurimmat pitoisuudet ovat mahalaukun antrumin limakalvolla ja pohjukaissuolen yläosassa. Vagaalinen hermoärsytys, mahan alkalinen pH, kahvin juonti ja aterioinnin seurauksena muodostuvat proteiinien hajoamistuotteet stimuloivat gastriinin eritystä. Nopeammin verenkierrossa nousee G17-muoto ja G34-muodon huippupitoisuus on korkeampi ja tulee sen jälkeen.

Vastasyntyneillä ja imeväisillä seerumin gastriinipitoisuudet ovat normaalisti noin kaksinkertaisia verrattuna vanhempien lasten ja aikuisten viitearvoihin. Vastasyntyneen seerumin gastriini on fetaalista alkuperää. "Neonataaliin hypergastrinemiaan" ei liity poikkeavaa vatsahapon eritystä. Gastriinipitoisuudet laskevat iän mukana. Lasten seerumin gastriinipitoisuuksiin vaikuttaa myös näytteenottoa edeltävän paaston pituus. Matalampia (-30%) gastriinitasoja nähdään yli 8 tunnin paaston jälkeen verrattuna lyhyeen, 3-4 tunnin paastoon.

Korkeita gastriinipitoisuuksia tavataan gastrinooman yhteydessä (Zollinger-Ellisonin oireyhtymä). Basaaliarvo on gastrinooman yhteydessä usein hyvin korkea, tavallisesti yli 450 pmol/l. Jos stimulaatiokokeen seurauksena gastriinipitoisuus kohoaa edelleen ja pepsinogeeni I:n pitoisuus on korkea, on löydös todennäköisesti gastrinooma. Pitoisuudet, jotka ylittävät 240 pmol/l ovat gastrinooman suhteen suspekteja. Pitoisuusalueella 70-240 pmol/l suositellaan varmistukseksi sekretiinistimulaatiokoetta (Pt-Sekr-R2 3380), jossa gastrinoomapotilailla gastriinin pitoisuudessa nähdään voimakas nousu (yli 100-200 pmol/l).

Mahalaukun G-soluhyperplasiassa gastriinin basaalipitoisuudet ovat korkeita, mutta stimulaatiokokeissa nousu on vähäisempi kuin gastrinoomatapauksissa.

Pohjukaissuolen ulkustaudissa gastriinin basaalipitoisuudet ovat usein normaaleja tai vain lievästi kohonneita, mutta stimulaatiokokeissa gastriinin eritys nousee.

Gastriinin pitoisuus on lisääntynyt pernisiöösissä anemiassa (B12-vitamiinipuutos) ja kroonisessa gastriitissa, jossa mahahapon eritys on alentunut ja sen estovaikutus gastriinin eritykseen puuttuu. Atrofisessa gastriitissa nähdään tyypillisesti alhainen pepsinogeenin pitoisuus ja gastriini on koholla.

Vagotomian seurauksena mahahapon erityksen lasku aiheuttaa gastriinin nousun. Mahalaukun ulkuksen yhteydessä gastriinin pitoisuus voi olla koholla ja stimulaatiovaste aterialle on lisääntynyt. Kohonneita gastriinipitoisuuksia nähdään myös munuaisten vajaatoiminnassa (uremia, kohonnut krea), hypertyreoosissa sekä antasidien käytön yhteydessä.

Ateriakoe ja pepsinogeenimääritys (pepsinogeeni I) lisäävät gastriinimäärityksen diagnostista osuvuutta. Ateria-koe: Aamulla otetun paastonäytteen jälkeen potilas syö runsaasti proteiineja sisältävän aterian. Verinäytteitä otetaan tämän jälkeen kahden tunnin ajan 15 min välein (yhteensä 1 paastonäyte+8 rasitusnäytettä). Tulkinta: Ateriarasituksessa saavutetaan gastriinin maksimipitoisuus puolessa tunnissa ja kahden tunnin kuluttua perustaso on palautunut. Sekä terveillä että pohjukkaissuolihaavapotilailla ja G-hyperplasiassa gastriinin eritys stimuloituu voimakkaasti.