HUSLAB

Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan

Glukoosi, plasmasta, paastotilassa

1468 fP-Gluk

Tiedustelut

HUSLAB-talo, Meilahti, Asiakaspalvelu puh. 09 471 72579 (arkisin päiväaikana). Päivystysaikana oman laboratorion päivystysnumerosta (HUSLAB-talo, Meilahden alueen sairaalat, puh. 09 471 72645).

Yhteyshenkilöt

kemisti Tero Pihlajamaa: tero.pihlajamaaathus.fi / 040 6216937 ja lääkäri Mikko Anttonen: mikko.anttonenathus.fi / 050 4644654

Indikaatiot

Heikentyneen paastoglukoosin ja diabetes mellituksen diagnostiikka. Epäily paastohypoglykemiasta.

Esivalmistelu

Paastoarvoa varten potilas ravinnotta edellisestä illasta klo 20 lähtien (vähintään 8 tuntia). Vettä saa juoda normaalisti.

Näyteastia

Sitraattifluoridiputki 5/2 ml

Näyte

Näyte 2 ml verta fluoridisitraatti-vakuumiputkeen (P-, fP-Gluk). Näyte säilyy 24 tuntia huoneenlämmössä kokoverenä. Eroteltu näyte säilyy n. viikon jääkaapissa.

Lapsilta näytteet voidaan ottaa myös ihopistonäytteinä Li-hepariinigeeliputkeen (mikroputki). Näyteputket säilytetään kylmässä esim. kylmägeelin välissä näytteenoton jälkeen ja sentrifugoidaan mahdollisimman pian (viimeistään 30 min kuluessa). Geelittömien putkien osalta näyte erotellaan välittömästi. Sentrifugoinnin (ja mahdollisen erottelun) jälkeen näyte voidaan säilyttää huoneenlämmössä.

Menetelmä

Fotometrinen, heksokinaasimenetelmä. Akkreditoitu menetelmä.

Akkreditoitu testauslaboratorio T055

Tekotiheys

Päivittäin, kaikkina vuorokauden aikoina

Tulokset valmiina

Samana päivänä

Viitearvot

Lapset, alle 7 vrk 2.9 - 6.5 mmol/l
Lapset, 8 vrk - 16 v 3.8 - 7 mmol/l
Aikuiset, yli 16 v 4 - 6 mmol/l

Tulkinta

Diabeteksen diagnostinen luokittelu: Aikuisilla paastoglukoosin pitoisuus 6.1 - 6.9 mmol/l viittaa heikentyneeseen glukoosin sietoon, 7.0 mmol/l tai sitä suurempi pitoisuus viittaa diabetes mellitukseen (WHO:n luokitus 2006). Tutkimuksen herkkyys ei ole täydellinen, koska osa diabetespotilaista löytyy vain glukoosikokeen (Pt-Gluk-R tai Pt-Gluk-R1 raskauden aikana) tai veren glykohemoglobiinipitoisuuden (B-HbA1c) avulla.

Plasman glukoosi on peräisin ravinnosta saadusta glukoosista, maksan ja lihasten glykogeenivarastoista sekä glukoneogeneesin (maksassa mm. aminohapoista ja glyserolista) avulla tuotetusta glukoosista. Insuliini pienentää plasman glukoosipitoisuutta, kun taas glukagoni, adrenaliini, glukokortikoidit, kasvuhormoni ja tyroksiini suurentavat sitä.

Suuri paastonjälkeinen glukoosipitoisuus viittaa ensisijaisesti diabetes mellitukseen (insuliinin absoluuttinen tai relatiivinen puute). Jonkin verran glukoosipitoisuus voi suureta mm. stressitilanteissa (sydäninfarkti, leikkaukset, aivoinsultti ym.), neuroblastoomassa, feokromosytoomassa, akromegaliassa, Cushingin taudissa, primaarisessa aldosteronismissa, glukagonoomassa, kortikosteroidihoitojen yhteydessä, hypertyreoosissa, akuutissa pankreatiitissa ja sepsiksessä.

Veren glukoosipitoisuus on pieni insuliinin yliannostuksessa, liiallisen oraalisen sokeritautilääkityksen tai insulooman yhteydessä. Muita hypoglykemian syitä ovat lisämunuaisen kuorikerroksen tai aivolisäkkeen etulohkon vajaatoiminta, vaikea maksavaurio ja lapsilla eräät geneettiset hiilihydraattiaineenvaihdunnan häiriöt (mm. glykogenoosit). Äidin diabetes tai toksemia voi aiheuttaa hypoglykemian vastasyntyneillä.

Tutkimus fP-Gluk päivitetty 12.11.2019 / TK

Sivun alkuun

© HUSLAB-liikelaitos. Ohjekirjajärjestelmästä vastaa Janne Suvisaari.
Ohjekirjasivuston viimeisin automaattinen päivitys: 12.12.2019 klo 01:08.