HUSLAB - tutkimusohjekirja

Tutkimuksen P -Gluk (1471) tiedot vanhassa tutkimusohjekirjassa

HUOM! NÄMÄ TIEDOT EIVÄT OLE ENÄÄ AJAN TASALLA.

Tiedustelut

HUSLAB-talo, Meilahti, Asiakaspalvelu puh. 09 471 72579 (arkisin päiväaikana). Päivystysaikana oman laboratorion päivystysnumerosta (HUSLAB-talo, Meilahden alueen sairaalat, puh. 09 471 72645).

Indikaatiot

Heikentyneen paastoglukoosin ja diabetes mellituksen diagnostiikka ja hoidon seuranta. Epäily hypoglykemiasta.

Esivalmistelu

Tutkimuksen määrännyt lääkäri antaa diabeetikoille erilliset ohjeet siitä miten menetellä paaston ja lääkityksen suhteen. Jos diabetespotilas ei voi lääketieteellisistä syistä (hypoglykemian riski) paastota kahdeksaa tuntia, paastovaatimuksesta joudutaan tinkimään, ja tuolloin pyydetään P -Gluk eikä tutkimusta fP-Gluk, joka tarkoittaa vähintään 8 tuntia paastonneen henkilön plasmasta tehtyä glukoosimääritystä.

Näyteastia

Sitraattifluoridiputki 5/2 ml

Näyte

Näyte 2 ml verta fluoridisitraatti-vakuumiputkeen (P-, fP-Gluk). Näyte säilyy 24 tuntia huoneenlämmössä kokoverenä. Eroteltu näyte säilyy n. viikon jääkaapissa.

Lapsilta näytteet voidaan ottaa myös ihopistonäytteinä Li-hepariinigeeliputkeen (mikroputki). Näyteputket säilytetään kylmässä esim. kylmägeelin välissä näytteenoton jälkeen ja sentrifugoidaan mahdollisimman pian (viimeistään 30 min kuluessa). Geelittömien putkien osalta näyte erotellaan välittömästi. Sentrifugoinnin (ja mahdollisen erottelun) jälkeen näyte voidaan säilyttää huoneenlämmössä.

Menetelmä

Fotometrinen, heksokinaasimenetelmä. Akkreditoitu menetelmä (ei tällä hetkellä Kymenlaakson alueen laboratorioissa eikä Etelä-Karjalan Honkaharjun sairaalan laboratoriossa).

Akkreditoitu testauslaboratorio T055

Tekotiheys

Päivittäin, kaikkina vuorokauden aikoina

Tulokset valmiina

Samana päivänä.

Viitearvot

Lapset, alle 7 vrk	2.9 - 6.5	mmol/l
Lapset, 8 vrk - 16 v	3.8 - 7	mmol/l
Aikuiset, yli 16 v	4 - 6	mmol/l

Tulkinta

Paastoglukoosin diagnostiset rajat, ks fP-Gluk. Vaikeiden yleissairauksien hoidossa satunnaisen tai aterianjälkeisen plasman glukoosipitoisuuden päätösraja insuliinin antamiselle tai muulle tukihoidolle on noin 10 mmol/l, selvä hyperglykemia on 14 mmol/l tai sitä suurempi pitoisuus. Satunnaisen hypoglykemian hoitorajana on alle 4 mmol/l, ja selvää hypoglykemiaa edustaa alle 3 mmol/l pitoisuus. Insuliinihoidon tavoiteväli jatkuvalla infuusiolla tai monipistohoidolla on 3,9 - 10 mmol/l. Vastasyntyneiden glukoosipitoisuuksille voi olla hoitoyksikkökohtaisia lisäravinnon tai p.o. glukoosin antorajoja.

Plasman glukoosi on peräisin ravinnosta saadusta glukoosista, maksan ja lihasten glykogeenivarastoista sekä glukoneogeneesin (maksassa mm. aminohapoista ja glyserolista) avulla tuotetusta glukoosista. Insuliini alentaa plasman glukoosia, kun taas glukagoni, adrenaliini, glukokortikoidit, kasvuhormoni ja tyroksiini nostavat sitä.

Erotusdiagnostiikka: Diabeteksen lisäksi suurentuneita glukoosipitoisuuksia voi esiintyä vaikeiden perussairauksien yhteydessä (sydäninfarkti, leikkaukset, aivoinsultti ym.), neuroblastoomassa, feokromosytoomassa, akromegaliassa, Cushingin taudissa, primaarisessa aldosteronismissa, glukagonoomassa, kortikosteroidihoitojen yhteydessä, hypertyreoosissa, akuutissa pankreatiitissa ja sepsiksessä. Plasman glukoosi on pienentynyt insuliinin yliannostuksessa, liiallisen oraalisen sokeritautilääkityksen tai insulooman yhteydessä. Muita hypoglykemian syitä ovat lisämunuaisen kuorikerroksen tai aivolisäkkeen etulohkon vajaatoiminta, vaikea maksavaurio ja lapsilla eräät geneettiset hiilihydraattiaineenvaihdunnan häiriöt (mm. glykogenoosit). Äidin diabetes tai toksemia voi aiheuttaa hypoglykemian vastasyntyneillä.

Huomautuksia

Plasman glukoosipitoisuudet ovat 10-20% koko veren glukoosipitoisuuksia (B-Gluk) suurempia. Glukoosin pikamittarit mittaavat kuitenkin plasman pitoisuutta, vaikka näytemuoto on kokoverta.