HUSLAB - tutkimusohjekirja

Tutkimuksen Pt-Gluk-R2 (1484) tiedot vanhassa tutkimusohjekirjassa

HUOM! NÄMÄ TIEDOT EIVÄT OLE ENÄÄ AJAN TASALLA.

Osatutkimukset

P -Gluk

Tiedustelut

HUSLAB Asiakasneuvonta, puh. 09 471 72579, arkisin klo 07.30 - 15.00

Indikaatiot

HUOM! Tämä on pitkä ad 5 tuntia kestävä glukoosikoe. Käytä Pt-Gluk-R (lyhyt koe, 0 ja 2h näytteet) tai raskauden aikana Pt-Gluk-R1 (0, 1, 2h näytteet). Pitkää koetta tarvitaan joskus diabeteksen, heikentyneen glukoosinsiedon (IGT) ja kohonneen paastosokerin (IFG) diagnostiikassa. Reaktiivisen hypoglykemian tutkiminen.

Esivalmistelu

Ennen glukoosikoetta potilas on ravinnotta 10 - 12 tuntia edellisestä illasta lähtien. Paaston aikana voi juoda vettä. Koetta edeltävänä päivänä tulee nauttia riittävästi hiilihydraatteja. Fyysistä rasitusta tulee välttää välittömästi ennen koetta, samoin ei-välttämättömiä lääkkeitä (ks. huomautukset, kortisoni). Tupakointi ja nikotiinivalmisteet on kielletty.

Glukoosikoe aloitetaan aamulla klo 7 - 9 välillä. Glukoosiliuoksen nauttimisen jälkeen vettä saa juoda tarpeen mukaan. Kokeen aikana imetystä tulee välttää, koska imetys voi vaikuttaa merkittävästi 2h glukoosipitoisuuteen.

Suoritus

Plasman glukoosinäytteet (P -Gluk) otetaan 5 tunnin kokeessa 0-hetkellä ennen glukoosin nauttimista ja tunnin välein (0, 1, 2, 3, 4 ja 5 tuntia) glukoosin nauttimisen jälkeen. Kun paastoverinäyte on otettu, tutkittavalle annetaan glukoosijuoma (=75g glukoosia), joka tulee nauttia alle 5 minuutissa.

Osa potilaista voi oksentaa glukoosiliuoksen tai liuosta ei pystytä nauttimaan 5 min kuluessa. Tällöin koe keskeytyy, mutta jo otetut näytteet lähetetään aina analysoitavaksi.

Viiden tunnin aikana voi joillekin potilaille kehittyä hypoglykemian oireita, jotka tavallisesti ilmenevät 3 - 5 tunnin kuluttua glukoosin nauttimisesta. Tällöin koe voidaan keskeyttää ja potilaalle antaa ruokaa, mutta jo otetut näytteet lähetetään silti aina analysoitavaksi.

Näyte

Aikuisilta otetaan 2 ml verta fluoridisitraattiputkeen.

Lapsilta näytteet voidaan ottaa myös ihopistosnäytteinä Li- hepariinigeeliputkeen (mikroputki). Näyteputket sentrifugoidaan mahdollisimman nopeasti (viimeistään 30 min kuluessa näytteenotosta), minkä jälkeen näyte voidaan säilyttää huoneenlämmössä.

Menetelmä

Fotometrinen, heksokinaasimenetelmä. Akkreditoitu menetelmä.

Akkreditoitu testauslaboratorio T055

Tekotiheys

Arkipäivisin (ma-pe)

Tulokset valmiina

Samana päivänä

Tulkinta

Plasmanäyte (P -Gluk). Yksikkö mmol/l.

Laskimonäyte (suoninäyte)

                           0-näyte          2 h näyte
                           (paasto)
 Aikuiset, normaali
 glukoosin sieto           < 6.1             < 7.8
 Lapset, normaali
 glukoosin sieto           < 7.2             < 7.8
 Kohonnut paasto-
 glukoosi (aikuiset, IFG)  6.1 - 6.9         < 7.8
 Heikentynyt glukoosin
 sieto (aikuiset, IGT)     < 7.0             7.8 - 11.0
 Diabetes mellitus         >= 7.0            >= 11.1

Raskauden aikana, normaali glukoosin sieto (P -Gluk, laskimonäyte)

 0-näyte             1 h näyte            2 h näyte
 alle tai = 5.1      alle tai = 10.0     alle tai = 8.7

P -Gluk (kapillaari/ihopistosnäyte) mmol/l

                            0-näyte         2 h näyte
                            (paasto)
 Aikuiset, normaali
 glukoosin sieto            < 6.1            < 8.9
 Lapset, normaali
 glukoosin sieto            < 7.2            < 8.9
 Kohonnut paasto-
 glukoosi (aikuiset, IFG)   6.1 - 6.9        < 8.9
 Heikentynyt glukoosin
 sieto (aikuiset, IGT)      < 7.0            8.9 - 12.1
 Diabetes mellitus          >= 7.0           >= 12.2

Diabetes mellituksessa, myös piilevissä muodoissa, on kudosten glukoosin hyväksikäyttö huonontunut. Tämä voidaan todeta glukoosin nauttimisen aiheuttaman plasman glukoosipitoisuuden normaalia korkeamman nousun perusteella. WHO:n suosituksessa erotetaan diabeteksen lisäksi tilat kohonnut paastoglukoosi (impaired fasting glucose, IFG), jossa paastoglukoosi on diabetesta lievemmin koholla ja glukoosikokeen tulos normaali, mutta diabeteksen riski on lisääntynyt, ja heikentynyt glukoosin sieto (impaired glucose tolerance. IGT), jossa glukoosikokeen tulos poikkeaa normaalista diabetestautia lievemmin.

Virtsan glukoosipitoisuuden tutkiminen kokeen aikana voi olla aiheellinen mahdollisen renaalisen glukosurian (alentunut glukoosin erityskynnys) osoittamiseksi.

Raskausajan arvojen tulkinta: Katso Pt-Gluk-R1, no. 1483.

Viiden tunnin kokeen perusteella voidaan todeta myös reaktiivinen, aterian jälkeinen hypoglykemia. Tähän viittaa se, että plasman glukoosipitoisuus on jossakin näytteessä alle 3.0 mmol/l, etenkin, jos potilaalla on samalla hypoglykemian oireita. Noin 3-4 tunnin kuluttua ilmenevä reaktiivinen hypoglykemia voi viitata varhaisvaiheen diabetekseen. Samanaikaisesti tehdyt insuliinimääritykset voivat olla erotusdiagnostisesti hyödyllisiä.

Huomautuksia

Kortisonihoito suun kautta voi nostaa glukoositasoa ja siten vaikuttaa glukoosikokeen tuloksiin. Jos hoito on lyhytaikainen, glukoosirasitus kannattaa tehdä vasta kahden viikon kuluttua hoidon lopetuksesta. Inhaloitavat kortisonivalmisteet vaikuttavat vähemmän, mutta niiden aamuannos kannattaa ottaa vasta rasituksen päätyttyä, mikäli mahdollista.

Vaikka glukoosikoe keskeytyisi, kaikki otetut näytteet lähetetään analysoitavaksi ja vastataan (29.10.18 alkaen).