1484 | Pt-Gluk-R2 |
P -Gluk
HUSLAB Asiakasneuvonta, puh. 09 471 72579, arkisin klo 07.30 - 15.00
kemisti Tero Pihlajamaa: tero.pihlajamaahus.fi / 040 6216937 ja lääkäri Mikko Anttonen: mikko.anttonen
hus.fi / 050 4644654
Diabeteksen, heikentyneen glukoosinsiedon (IGT) ja kohonneen paastosokerin (IFG) diagnostiikka. Reaktiivisen hypoglykemian tutkiminen.
Ennen glukoosikoetta potilas on ravinnotta 10 - 12 tuntia edellisestä illasta lähtien. Paaston aikana voi juoda vettä. Koetta edeltävänä päivänä tulee nauttia riittävästi hiilihydraatteja. Fyysistä rasitusta tulee välttää välittömästi ennen koetta, samoin ei-välttämättömiä lääkkeitä (ks. huomautukset, kortisoni). Tupakointi ja nikotiinivalmisteet on kielletty.
Glukoosikoe suoritetaan aamulla klo 7 - 9 välillä. Glukoosiliuoksen nauttimisen jälkeen vettä saa juoda tarpeen mukaan. Kokeen aikana imetystä tulee välttää, koska imetys voi vaikuttaa merkittävästi 2h glukoosipitoisuuteen.
Plasman glukoosinäytteet (P -Gluk) otetaan 5 tunnin kokeessa 0-hetkellä ennen glukoosin nauttimista ja tunnin välein (0, 1, 2, 3, 4 ja 5 tuntia) glukoosin nauttimisen jälkeen. Kun paastoverinäyte on otettu, tutkittavalle annetaan glukoosijuoma (=75g glukoosia), joka tulee nauttia alle 5 minuutissa.
Osa potilaista voi oksentaa glukoosiliuoksen tai liuosta ei pystytä nauttimaan 5 min kuluessa. Tällöin koe keskeytyy, mutta jo otetut näytteet lähetetään aina analysoitavaksi.
Viiden tunnin aikana voi joillekin potilaille kehittyä hypoglykemian oireita, jotka tavallisesti ilmenevät 3 - 5 tunnin kuluttua glukoosin nauttimisesta. Tällöin koe voidaan keskeyttää ja potilaalle antaa ruokaa, mutta jo otetut näytteet lähetetään silti aina analysoitavaksi.
Aikuisilta otetaan 2 ml verta fluoridisitraattiputkeen.
Lapsilta näytteet voidaan ottaa myös ihopistosnäytteinä Li- hepariinigeeliputkeen (mikroputki). Näyteputket sentrifugoidaan mahdollisimman nopeasti (viimeistään 30 min kuluessa näytteenotosta), minkä jälkeen näyte voidaan säilyttää huoneenlämmössä.
Fotometrinen, heksokinaasimenetelmä. Akkreditoitu menetelmä.
Akkreditoitu testauslaboratorio T055
Arkipäivisin (ma-pe)
Samana päivänä
Plasmanäyte (P -Gluk). Yksikkö mmol/l.
Laskimonäyte (suoninäyte)
0-näyte 2 h näyte (paasto) Aikuiset, normaali glukoosin sieto < 6.1 < 7.8 Lapset, normaali glukoosin sieto < 7.2 < 7.8 Kohonnut paasto- glukoosi (aikuiset, IFG) 6.1 - 6.9 < 7.8 Heikentynyt glukoosin sieto (aikuiset, IGT) < 7.0 7.8 - 11.0 Diabetes mellitus >= 7.0 >= 11.1
Raskauden aikana, normaali glukoosin sieto (P -Gluk, laskimonäyte)
0-näyte 1 h näyte 2 h näyte alle tai = 5.1 alle tai = 10.0 alle tai = 8.7
P -Gluk (kapillaari/ihopistosnäyte) mmol/l
0-näyte 2 h näyte (paasto) Aikuiset, normaali glukoosin sieto < 6.1 < 8.9 Lapset, normaali glukoosin sieto < 7.2 < 8.9 Kohonnut paasto- glukoosi (aikuiset, IFG) 6.1 - 6.9 < 8.9 Heikentynyt glukoosin sieto (aikuiset, IGT) < 7.0 8.9 - 12.1 Diabetes mellitus >= 7.0 >= 12.2
Diabetes mellituksessa, myös piilevissä muodoissa, on kudosten glukoosin hyväksikäyttö huonontunut. Tämä voidaan todeta glukoosin nauttimisen aiheuttaman plasman glukoosipitoisuuden normaalia korkeamman nousun perusteella. WHO:n suosituksessa erotetaan diabeteksen lisäksi tilat kohonnut paastoglukoosi (impaired fasting glucose, IFG), jossa paastoglukoosi on diabetesta lievemmin koholla ja glukoosikokeen tulos normaali, mutta diabeteksen riski on lisääntynyt, ja heikentynyt glukoosin sieto (impaired glucose tolerance. IGT), jossa glukoosikokeen tulos poikkeaa normaalista diabetestautia lievemmin.
Virtsan glukoosipitoisuuden tutkiminen kokeen aikana voi olla aiheellinen mahdollisen renaalisen glukosurian (alentunut glukoosin erityskynnys) osoittamiseksi.
Raskausajan arvojen tulkinta: Katso Pt-Gluk-R1, no. 1483.
Viiden tunnin kokeen perusteella voidaan todeta myös reaktiivinen, aterian jälkeinen hypoglykemia. Tähän viittaa se, että plasman glukoosipitoisuus on jossakin näytteessä alle 3.0 mmol/l, etenkin, jos potilaalla on samalla hypoglykemian oireita. Noin 3-4 tunnin kuluttua ilmenevä reaktiivinen hypoglykemia voi viitata varhaisvaiheen diabetekseen. Samanaikaisesti tehdyt insuliinimääritykset voivat olla erotusdiagnostisesti hyödyllisiä.
Kortisonihoito suun kautta voi nostaa glukoositasoa ja siten vaikuttaa glukoosikokeen tuloksiin. Jos hoito on lyhytaikainen, glukoosirasitus kannattaa tehdä vasta kahden viikon kuluttua hoidon lopetuksesta. Inhaloitavat kortisonivalmisteet vaikuttavat vähemmän, mutta niiden aamuannos kannattaa ottaa vasta rasituksen päätyttyä, mikäli mahdollista.
Vaikka glukoosikoe keskeytyisi, kaikki otetut näytteet lähetetään analysoitavaksi ja vastataan (29.10.18 alkaen).
Tutkimus Pt-Gluk-R2 päivitetty 05.06.2023 / TP
Viimeisin päivitys: 02.10.2023 klo 00:40.