HUSLAB - tutkimusohjekirja

Tutkimuksen vB-HE-Tase (1543) tiedot vanhassa tutkimusohjekirjassa

HUOM! NÄMÄ TIEDOT EIVÄT OLE ENÄÄ AJAN TASALLA.

Osatutkimukset

vB-Be, vB-HCO3-St, vB-pCO2 ja vB-pH

Tiedustelut

Meilahden sairaalan laboratorio, p. (09) 471 72645

Indikaatiot

Tutkimuksia käytetään happoemästasapainon ja kudosten hapetustilan häiriöiden toteamiseen ja hoidon seurantaan.

Esivalmistelu

Verenkierron riittävyys näytteenottokohdassa on aina varmistettava. Laskimonäytteet ottaa laboratorio. Periferinen laskimonäyte otetaan yleensä kyynärvarren laskimosta.

Näyteastia

Ca-titrattu Li-hepariiniruisku

Näyte

Näytteet otetaan anaerobisesti hepariinivakuumiputkeen. Verikaasunäytettä ei saa ottaa avoimeen putkeen.

Potilaan oltava levossa mahdollisimman rentona. Staasin käyttö minimoitava (ei päällä yli 10 s). Näyte otetaan heparinisoituun vakuumiputkeen. Näyte toimitetaan mahdollisimman nopeasti laboratorioon. Ellei määritystä voida tehdä 15 min sisällä näytteenotosta, näyte säilytetään ja kuljetetaan kylmägeelien välissä tai kylmävaraajassa (0 - 6 °C). Näytteen paikallistakin jäätymistä on varottava. Näytettä saa säilyttää jääkaappilämpötilassa enintään 30 min ennen määritystä.

Menetelmä

Verikaasuanalysaattorissa mitataan spesifisillä elektrodeilla pH, pCO2 ja pO2. pH- ja pCO2-arvojen perusteella lasketaan muita happoemästasearvoja (HCO3, HCO3-St, BE eli emäsylimäärä). Verikaasuanalysaattori määrittää myös näytteen hemoglobiinipitoisuuden spektrofotometrisesti.

Tekotiheys

Päivittäin, kaikkina vuorokauden aikoina

Tulokset valmiina

Samana päivänä

Tulkinta

          Aikuiset
             vB
 pH       7.32 – 7.42
 pCO2     5.3 – 7.3 kPa
 HCO3-St  24 – 28 mmol/l
 BE       0 ± 2.5 mmol/l

Happoemästasapaino voi häiriintyä respiratorisesta tai metabolisesta syystä. Hengityksen heikkeneminen voi johtaa pH:n laskuun ja pCO2:n nousuun (respiratorinen asidoosi). Tila voi johtua sentraalisesta (unilääkkeet, opiaatit, aivotuumorit ja -traumat ym.) tai keuhkoperäisestä (RDS, pneumonia, keuhkoödeema ym.) syystä. Hyperventilaatio johtaa respiratoriseen alkaloosiin. Tämäkin voi olla sentraalista (mm. keskushermoston infektio, salisylaattimyrkytys, kuume, hysteria) tai keuhkoperäistä (astma, respiraattorin ylikäyttö).

Metabolisen asidoosin perussyynä voi olla mm. epätasapainoinen diabetes, kudoshypoksia (maitohappoasidoosi), munuaisten vajaatoiminta, tubulaarinen asidoosi, maksan vajaatoiminta, hyperkalemia, myrkytykset (metanoli, etyleeniglykoli) tai suoliston alueen nestemenetys (bikarbonaatin menetys). Metabolinen alkaloosi voi seurata mm. bikarbonaatin liikakäytöstä, mahanesteen (hapon) menetyksestä tai hypokalemiasta.

Tutkimus tehdään ensisijaisesti valtimoverestä (aB-HE-Tase, aB-VeKaas). Periferinen laskimonäyte yksin kuvaa lähinnä vain metabolisia happoemästasapainon muutoksia, ei niinkään respiratorisia muutosia ainakaan koko elimistön kannalta.