HUSLAB - tutkimusohjekirja

Tutkimuksen U -KemSeul (1881) tiedot vanhassa tutkimusohjekirjassa

HUOM! NÄMÄ TIEDOT EIVÄT OLE ENÄÄ AJAN TASALLA.

Tiedustelut

HUSLAB-talo, Meilahti, Asiakaspalvelu puh. 09 471 72579 (arkipäiväaikana), päivystysaikana oman laboratorion päivystysnumerosta.

Indikaatiot

Virtsan perusseulonta.

Esivalmistelu

Puhtaasti laskettua keskisuihkuvirtsaa. Näyte voidaan ottaa myös esim. katetrista tai rakkopunktiolla. Katso erillinen näytteenotto-ohje.

Jos näyte otetaan Cystofix-katetrista, potilas opetetaan omatoimiseen näytteenottoon tai ohjataan ottamaan yhteyttä hoitavaan yksikköön.

Näyteastia

Virtsaputki lisäaineeton

Näyte

10 ml virtsaa BD:n lisäaineettomaan putkeen tai pyöreäpohjaiseen muoviputkeen. Näyte säilyy kemiallista seulontaa varten jääkaappilämpötilassa 24 tuntia ja huoneenlämmössä 8 tuntia. Näytettä ei saa pakastaa. Huoneenlämpötilassa säilytetty näyte on toimitettava laboratorioon 6 tunnin kuluessa näytteenotosta.

Menetelmä

Seulontaliuska, joka luetaan laboratoriossa visuaalista arviointia tarkemmalla reflektanssifotometrilla. Akkreditoitu menetelmä.

Akkreditoitu testauslaboratorio T055

Tekotiheys

Päivittäin, kaikkina vuorokauden aikoina

Tulokset valmiina

Samana päivänä

Yleistä

Virtsan kemiallinen seulonta on kvalitatiivinen, seulontaluonteinen tutkimus, jossa reagenssiliuskan värin voimakkuuden perusteella voidaan päätellä solujen tai aineiden suuruusluokka. Värin voimakkuutta merkitään asteikolla neg/+/++/+++, jossa +++ osoittaa voimakkainta muutosta.

Tulkinta

Viitearvot:

U-Leuk-O neg, U-Gluk-O neg, U -Prot-O neg, U -Keto-O neg, U -Hb-O neg, U-Nitr-O neg

Tutkimus antaa yllä olevien lisäksi tiedon virtsan pH:sta ja ominaispainosta.

Tulostaso:

U -Leuk-O

 negat         alle 20 leuk E6/l
 +             20 - 70 leuk E6/l
 ++            70 - 200 leuk E6/l
 +++           yli 200 leuk E6/l

U -Gluk-O

 negat         alle 3 mmol/l
 +             3 - 15 mmol/l
 ++            15 - 55 mmol/l
 +++           yli 55 mmol/l

U -Prot-O

 negat         alle 0.2 g/l
 +             0.2 - 1.0 g/l
 ++            1.0 - 3.0 g/l
 +++           yli 3.0 g/l

U -Keto-O (asetoniaineet)

 negat         alle 1 mmol/l
 +             1 - 4 mmol/l
 ++            4 - 8 mmol/l
 +++           yli 8 mmol/l

U -Hb-O

 negat         alle 10 eryt E6/l
 +             10 - 30 eryt E6/l
 ++            30 - 100 eryt E6/l
 +++           yli 100 eryt E6/l

Tulkinta:

Useat tekijät voivat häiritä tutkimusta tai vaikuttaa tuloksen tulkintaan. Näyte tulisi olla ns. vakioitu keskisuihkuvirtsanäyte vähintään 4h rakkoajalla. Esimerkiksi laimea näyte tai säilytys- ja kuljetusohjeiden vastaisesti käsitelty näyte voivat heikentää tutkimuksen luotettavuutta.

U-Leuk-O: Yleensä leukosyyttejä on virtsassa vain niukasti. Leukosyyttien määrä kasvaa mm. virtsatietulehduksessa. Leukosyyttitesti perustuu leukosyyttien esteraasiaktiivisuuteen ja muuttuu positiiviseksi, kun virtsan leukosyyttimäärä on luokkaa 20 E6/l. Korkea glukoosipitoisuus (>160 mmol/l) ja jotkin lääkeaineet (mm. kefaleksiini, kefalotiini, tetrasykliini) voivat aiheuttaa virheellisen matalia tuloksia. Emätinvuoto voi aiheuttaa virheellisen korkeita tuloksia.

U-Gluk-O: Jos virtsassa todetaan glukoosia, on se merkki kohonneesta verensokerista. Virtsassa ei yleensä ole sokeria. Glukoosia alkaa erittymään virtsaan, kun verensokeri on luokkaa >8-10 mmol/l. Huomattavan emäksinen näyte (pH >9,0) aiheuttaa virheellisen korkeita tuloksia.

U -Prot-O: Proteiinitesti seuloo proteinuriaa. Liuskakokeen herkkyys ei kuitenkaan riitä diabeettisen tai esim. hypertoniaan liittyvän munuaisvaurion varhaistoteamiseen. Testi mittaa pääasiassa virtsan albumiinia ja herkkyysrajana on noin 0.2 g/ l fysiologista proteiiniliuosta (albumiinia ja globuliinia). Yleensä virtsassa ei ole proteiineja, mutta satunnaista ortostaattista tai viatonta rasitukseen yhdistynyttä proteinuriaa voi esiintyä. Hyvin alkalinen virtsa tai pesuaine voivat aiheuttaa väärän positiivisen tuloksen. Hemoglobiini (> 0,05 g/l) voi aiheuttaa kohonneita tuloksia.

U -Keto-O: Virtsan ketoainemääritys osoittaa lähinnä asetoasetaattia, eikä reagoi asetonin tai beta-hydroksivoihapon kanssa. Sitä käytetään diabeteksen ja munuaissairauksien toteamisessa ja seurannassa, erityisesti raskauden aikana. Ketoainetestistä voidaan saada positiivisia tuloksia mm. paaston aikana. Voimakkaan pigmentoituneet näytteet sekä runsaasti levodopan metaboliitteja sisältävät näytteet voivat aiheuttaa virheellisen korkeita tuloksia.

U -Hb-O: Testi seuloo hematuriaa ja hemoglobinuriaa. Hemoglobiiniosoituksen testiliuska mittaa hemin pseudoperoksidaasi-aktiivisuutta ja havaitsee siksi myös hemolysoituneet punasolut. Hemoglobiinin osoittamisessa testi on herkkä (testi muuttuu positiiviseksi, kun punasoluja on noin 10 solua E6/l). Myoglobiini reagoi testin kanssa ja aiheuttaa positiivisen tuloksen. Vähäinen määrä kuukautisverta tai esim. voimakkaan alapesun aiheuttama haavauma voi muuttaa testituloksen positiiviseksi. Virtsatieinfektioissa mikrobeista peräisin oleva peroksidaasi voi aiheuttaa virheellisen korkean tuloksen. Ilmeisen veristä näytettä ei kannata tutkia seulontaluonteisella tutkimuksella. Tällöin suositellaan harkitsemaan kvantitatiivista virtsan partikkelilaskentaa, U-Solut tutkimusta.

U -Nitr-O: Positiivinen nitriittitesti on bakteriurian osoittaja (vähintään E5/ml organismia), mutta havaitsee vain bakteereja, jotka pelkistävät nitraatteja nitriiteiksi (joista yleisin on E. coli). Negatiivinen testitulos ei siis pois sulje bakteriuriaa. Pelkistysreaktioon tarvitaan riittävä inkubointiaika (tunteja) rakossa. Lyhyt rakkoaika (<4h) voi aiheuttaa virheellisen negatiivisen tuloksen, kuten myös ravinnon nitraattien puuttuminen. Hemolyysi ja bilirubiinista johtuva tumma väri sekä suuret C-vitamiinimäärät häiritsevät testiä.

U -pH: Happamuuden määrityksellä on merkitystä lääkeaineiden, myrkkyjen ja niiden metaboliittien poistumisen sekä happo- emästaseen seurannassa ja virtsatiekivien hoidossa. Virtsan normaali pH-arvo vaihtelee välillä 4,6 -8,0.

U -Suhti: Suhteellinen tiheys kuvastaa näytteen ominaispainoa, joka riippuu virtsan väkevyydestä. Virtsa laimenee mm. runsaan juomisen seurauksena. Laimeassa virtsassa myös aineiden ja solujen pitoisuus laimenee ja virtsan kemiallisen seulontatutkimuksen herkkyys heikkenee. Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että näyte on tulosten tulkinnan kannalta riittävän väkevä suhteellinen tiheyden ollessa vähintään 1.015.