HUS Diagnostiikkakeskus

Tutkimusohjekirjan etusivulle

Kalium, plasmasta

1999 P -K

Tiedustelut

HUSLAB-talo, Meilahti, Asiakaspalvelu puh. 09 471 72579 (arkipäiväaikana). Päivystysaikana oman laboratorion päivystysnumerosta (HUSLAB-talo, Meilahden alueen sairaalat, puh. 09 471 72645)

Yhteyshenkilöt

kemisti Tero Pihlajamaa: tero.pihlajamaaathus.fi / 040 6216937 ja lääkäri Tapio Lahtiharju: tapio.lahtiharjuathus.fi / 0401447947

Indikaatiot

Neste- ja elektrolyyttitasapainon, happo-emästasapainon ja diureettihoidon seuranta.

Näyteastia

Li-hepariiniputki 5 ml

Näyte

0.5 ml hemolysoitumatonta Li-hepariiniplasmaa, pienet lapset 0.1 ml. Mikäli P -K on osa määritystä B -HET-Ion, näyte otetaan Ca-titrattua hepariinia sisältävään ruiskuun, putkeen tai kapillaariin. Eroteltu plasma voidaan lähettää huoneenlämpöisenä, jos perillä vuorokauden kuluessa. Eroteltu plasma säilyy jääkaapissa kolme vuorokautta. Pitempiaikaista säilytystä varten näyte pakastetaan.

Hemolyysi häiritsee määritystä ja aiheuttaa virheellisen korkeita P-K -arvoja.

Menetelmä

Ioniselektiivinen elektrodi (ISE), suora tai epäsuora mittaus. Akkreditoitu menetelmä.

Akkreditoitu testauslaboratorio T055

Tekotiheys

Päivittäin, kaikkina vuorokauden aikoina

Tulokset valmiina

Samana päivänä

Viitearvot

Lapset, 0 - 16 V 3.3 - 5.2 mmol/l
Aikuiset, yli 16 V 3.3 - 4.9 mmol/l

Tulkinta

Kalium on tärkein solunsisäinen kationi, 98 % kaliumista sijaitsee solujen sisällä. Seerumin tai plasman K-määritystä käytetään neste- ja elektrolyyttitasapainon sekä happoemästasapainon seurantaan. Kohonneita P-K-arvoja todetaan kudosvaurioissa (rabdomyolyysi, hemolyysi), munuaisten vajaatoiminnassa, lisämunuaisten vajaatoiminnassa (Addisonin tauti), asidoosissa, jolloin kaliumia siirtyy solujen sisältä solun ulkopuoliseen tilaan, sokkitilassa, kudoshypoksiassa, insuliinin puutteessa, digitalismyrkytyksessä, spironolaktoni-, amiloridi- ja triamtereenihoitoihin liittyen.

Matalia kaliumpitoisuuksia todetaan diureettien käytön johdosta, liian vähän kaliumia sisältävän nestehoidon yhteydessä, ripuliin tai oksenteluun liittyvien nestemenetysten johdosta, ulostuslääkkeiden liikakäytön vuoksi, munuaissairauksissa (nefriitit, tubulusvauriot), alkaloosissa, primaarisessa ja sekundaarisessa hyperaldosteronismissa, Cushingin taudissa, liiallisessa insuliinin saannissa sekä Mg:n puutostiloissa.

Näytteen kaliumpitoisuus nousee herkästi, jos näytteenotossa tai näytteen preanalyyttisessä käsittelyssä soluja hajoaa ja siten solujen sisäistä nestettä pääsee sekoittumaan plasmaan. Näistä tyypillisin on punasolujen hajoamisesta aiheutuva in vitro hemolyysi. Pseudohyperkalemiaa voi aiheuttaa myös leukosyyttien ja trombosyyttien hajoaminen, jos solujen määrä veressä on poikkeuksellisen suuri kuten leukemiassa tai trombosytoosissa. Näissä tilanteissa näytteitä ei tulisi kuljettaa putkipostilla. Ihopistonäytteitä tulee kaliumpitoisuuden suhteen tulkita varoen, koska ne ovat alttiimpia solujen hajoamiselle kuin laskimonäytteet.

Näistä virhelähteistä ainoastaan hemolyysiä pystytään kontrolloimaan mittaamalla plasman hemoglobiinia. Lievä hemolyysi ilmoitetaan lausuntona ja merkittävä hemolyysi vaatii uuden näytteen suurentuneen pseudohyperkalemiariskin vuoksi. Mikäli kaliumpitoisuus vaikuttaa aiempien tulosten tai kliinisen tilanteen perusteella virheelliseltä, tulee pyytää uusi näyte.

Tutkimus P -K päivitetty 12.08.2020 / TL

Sivun alkuun

Viimeisin päivitys: 28.10.2020 klo 01:12.