HUS Diagnostiikkakeskus

Tutkimusohjekirjan etusivulle

Kalium, plasmasta

1999 P -K

Tiedustelut

HUSLAB-talo, Meilahti, Asiakaspalvelu puh. 09 471 72579 (arkipäiväaikana). Päivystysaikana oman laboratorion päivystysnumerosta (HUSLAB-talo, Meilahden alueen sairaalat, puh. 09 471 72645)

Yhteyshenkilöt

kemisti Tero Pihlajamaa: tero.pihlajamaaathus.fi / 040 6216937 ja lääkäri Tomi Virtanen: tomi.h.virtanenathus.fi / 0504271993

Indikaatiot

Neste- ja elektrolyyttitasapainon, happo-emästasapainon ja diureettihoidon seuranta.

Näyteastia

Li-hepariiniputki 5 ml

Näyte

0.5 ml hemolysoitumatonta Li-hepariiniplasmaa, pienet lapset 0.1 ml. Mikäli P -K on osa määritystä B-HET-Ion, näyte otetaan Ca-titrattua hepariinia sisältävään ruiskuun, putkeen tai kapillaariin. Säilyvyys kokoverenä huoneenlämmössä 6 h, kokoverenä ei säily kylmässä. Eroteltu plasma voidaan lähettää huoneenlämpöisenä, jos perillä 3 vrk kuluessa. Eroteltuna säilyy jääkaapissa 7 vrk. Pidempiaikaista säilytystä varten näyte pakastetaan.

Menetelmä

Ioniselektiivinen elektrodi (ISE), suora tai epäsuora mittaus. Akkreditoitu menetelmä (ei tällä hetkellä Etelä-Karjalan tai Kymenlaakson alueiden laboratorioissa).

Akkreditoitu testauslaboratorio T055

Tekotiheys

Päivittäin, kaikkina vuorokauden aikoina

Tulokset valmiina

Samana päivänä

Viitearvot

Lapset, 0 - 16 V 3.3 - 5.2 mmol/l
Aikuiset, yli 16 V 3.3 - 4.9 mmol/l

Tulkinta

Kalium on tärkein solunsisäinen kationi, 98 % kaliumista sijaitsee solujen sisällä. Seerumin tai plasman K-määritystä käytetään neste- ja elektrolyyttitasapainon sekä happoemästasapainon seurantaan. Kohonneita P-K-arvoja todetaan kudosvaurioissa (rabdomyolyysi, hemolyysi), munuaisten vajaatoiminnassa, lisämunuaisten vajaatoiminnassa (Addisonin tauti), asidoosissa, jolloin kaliumia siirtyy solujen sisältä solun ulkopuoliseen tilaan, sokkitilassa, kudoshypoksiassa, insuliinin puutteessa, digitalismyrkytyksessä, spironolaktoni-, amiloridi- ja triamtereenihoitoihin liittyen.

Matalia kaliumpitoisuuksia todetaan diureettien käytön johdosta, liian vähän kaliumia sisältävän nestehoidon yhteydessä, ripuliin tai oksenteluun liittyvien nestemenetysten johdosta, ulostuslääkkeiden liikakäytön vuoksi, munuaissairauksissa (nefriitit, tubulusvauriot), alkaloosissa, primaarisessa ja sekundaarisessa hyperaldosteronismissa, Cushingin taudissa, liiallisessa insuliinin saannissa sekä Mg:n puutostiloissa.

Näytteen kaliumpitoisuus nousee herkästi, jos näytteenotossa tai näytteen preanalyyttisessä käsittelyssä soluja hajoaa ja solujen sisäistä nestettä pääsee sekoittumaan plasmaan. Näistä tyypillisin on punasolujen hajoamisesta aiheutuva in vitro hemolyysi. Tätä pseudohyperkalemiaa voi aiheuttaa myös leukosyyttien ja trombosyyttien hajoaminen, jos solujen määrä veressä on poikkeuksellisen suuri kuten leukemiassa tai trombosytoosissa. Maligniteeteissa on huomioitava pseudohyperkalemian lisäksi myös tuumorilyysioireyhtymän mahdollisuus hyperkalemian aiheuttajana. Ihopistonäytteitä tulee kaliumpitoisuuden suhteen tulkita varoen, koska ne ovat laskimonäytteitä alttiimpia solujen hajoamiselle ja siten virheellisen korkeille kaliumpitoisuuksille.

Näistä virhelähteistä ainoastaan hemolyysiä pystytään kontrolloimaan mittaamalla plasman hemoglobiinia. Lievä hemolyysi ilmoitetaan lausuntona ja merkittävä hemolyysi vaatii uuden näytteen suurentuneen pseudohyperkalemiariskin vuoksi. Mikäli kaliumpitoisuus vaikuttaa aiempien tulosten tai kliinisen tilanteen perusteella virheelliseltä, tulee pyytää uusi näyte. Pseudohyperkalemiaa epäiltäessä kaliumin mittaaminen kokoverestä verikaasuanalysaattorilla voi antaa luotettavampia tuloksia. Kalium-määritykseen otettua kokoverinäytettä ei voi säilyttää tai kuljettaa jääkaappilämpötilassa, sillä matalissa lämpötiloissa kalium-ioneja vuotaa ulos soluista solukalvon ionipumpun toiminnan estyessä, mikä aiheuttaa virheellisen korkeita kalium-tuloksia. Joskus tarvitaan erikoisnäytteenottoa solujen hajoamisen välttämiseksi (mahdollisimman vähäinen staasi, näytteen välitön analysointi, ei putkipostia).

Huomautuksia

Plasmaputkien saatavuusongelmien vuoksi verinäytteenotossa ollut käytössä seerumiputket laajamittaisesti 9.11.-21.12.21. Tulokset tuolloin vastattu P -K pyynnölle (P=plasma), vaikka tulos olisi analysoitu seerumista. Kaliumin tulostaso on seerumissa keskimäärin 0.2-0.3 mmol/l korkeampi kuin plasmassa, mutta yksilöllistä potilaskohtaista vaihtelua voi esiintyä. Putkimuutos ei koskenut verikaasuanalysaattorilla tehtäviä mittauksia. Ks. tarv. myös tiedote https://huslab.fi/ohjekirjan_liitteet/tutkimustiedotteet/tutkimustiedotteet_2021/2021_88_plasmanayteputkia_korvataan_toistaiseksi_seerumigeeliputkilla_9_11_2021_alkaen_kaliumtuloksessa_tasoero.pdf

Tutkimus P -K päivitetty 14.11.2022 / SM

Sivun alkuun

Viimeisin päivitys: 08.12.2022 klo 01:31.