HUSLAB - tutkimusohjekirja

Tutkimuksen Pt-EsoPai (2028) tiedot vanhassa tutkimusohjekirjassa

HUOM! NÄMÄ TIEDOT EIVÄT OLE ENÄÄ AJAN TASALLA.

Tiedustelut

KLF-yksikkö Peijas (09) 471 67407

Indikaatiot

Nielemisvaikeudet, ei-kardiaalinen rintakipu, osana ruokatorven refluksitaudin selvittelyä etenkin leikkaushoidon yhteydessä. Manometria on tarkin menetelmä ruokatorven pH:n pitkäaikaisrekisteröinnissä katetrin oikean sijainnin varmistamiseen. Tutkimus on puolikajoava mutta vakavat komplikaatiot ovat erittäin harvinaisia. Aikuispotilaitten lisäksi tutkimus voidaan suorittaa erikoiskatetrilla myös hyvin ko-operoiville kouluikäisille lapsille.

Esivalmistelu

Neljän tunnin täyspaasto. Prokineettilääkkeissä 2 vrk:n tauko. Myös hermostoon voimakkaasti vaikuttavat lääkkeet (mm. bentsodiatsepiinit) voivat muuttaa tutkimustulosta ja niiden käyttöä kannattaa välttää tutkimuspäivänä. 1,5 vrk ilman alkoholia.

Suoritus

Sedaatiota ei käytetä koska potilaan tulee olla täysin ko-operoiva, lapsille voidaan käyttää esilääkityksenä parasetamolia. Tutkimuskatetri viedään sieraimesta nieluun ja edelleen vesinielaisujen avustamana mahalaukun yläosaan saakka. Katetri kiinnitetään paikoilleen joko nauhalla tai teipillä. Mittaukset tehdään pääasiassa makuuasennossa (joko selinmakuu tai kylkiasento). Aluksi tehdään perusmittaus, jossa riittävän pitkän (n. 20-30 sek) nielaisutauon aikana mitataan ylä- ja alasulkijalihaksen painetasoa. Sen jälkeen tehdään toimintamittauksia, jossa tutkittava nielee pienen määrän (5 ml) nestettä (joko vettä tai laimeaa keittosuolaliuosta) vähintään kymmenen eri kertaa. Lopuksi tutkittava ohjataan istuma-asentoon, jossa tehdään tarvittaessa vielä lisää toimintamittauksia nesteellä tai kiinteällä boluksella. Lopuksi tutkittava juo mukillisen nestettä nopeaan tahtiin. Tutkimuksen päättyessä hoitaja vetää katetrin ulos. Tutkimus kestää noin 45 minuuttia.

Menetelmä

Käytössä on 36-kanavainen tutkimuskatetri, joka näyttää koko ruokatorven painetapahtumat kerralla, eikä katetria tarvitse liikutella tutkimuksen aikana. Yleensä tutkimus tehdään ns. yhdistelmäkatetrilla (paksuus 4,2 mm), jolla nähdään painemittauksen lisäksi myös nesteboluksen liike. Tarvittaessa käytettävissä on myös ohuempi katetrimalli (paksuus 2,75 mm, pelkkä painemittaus). Laite määrittää puoliautomaattisesti eri osien peruspaineen sekä nielaisuun liittyvän peristaltiikan ja sen aiheuttaman sulkijalihasten rentoutumisen käyttäen referenssinä ventrikkelin painetta.

Tulkinta

Vastaus sisältää tulosteraportin ja lausunnon. Tulkinnassa noudatetaan kirjallisuudessa kuvattuja periaatteita (Chicago classification v. 4.0, Yadlapati et. al 2021).

Ruokatorven motiliteetti heikkenee iän mukana ja se vaihtelee suhteellisen paljon nuorilla terveillä henkilöilläkin. Alasulkijan pituus on normaalisti 2,7-4,8 cm ja sen keskipaine on 15-43 mmHg, matalimmillaankin uloshengityksen lopussa sen tulisi olla yli 4,8 mmHg. Yläsulkijan pituus on normaalisti 2-4 cm ja keskipaine 34-104 mmHg. Nielaistessa sulkijalihaspaineen tulee pudota vähintään 40 %, jäännöspäine saa olla keskimäärin (mediaani) enintään 15 mmHg. Jäännöspaineen mittarina käytetään IRP-arvoa, joka lasketaan UES:n relaksoitumisesta 10 sek ajanjaksolta määritetyn matalapaineisen 4 sek ajalta. Runko-osan peristaltiikka on normaalisti propulsiivista eli ventrikkeliä kohden voimistuvaa. Peristaltiikan tehokkuutta mitataan määrittämällä peristalttisen aallon distaalinen kontraktiointegraali (DCI), joka lasketaan kertomalla keskenään aallon amplitudi, pituus ja kesto (mmHgxcmxs). DCI on normaalisti 450-8000 mmHgxcmxs. Alle 450 mmHgxcmxs DCI-arvoilla peristalttinen aalto luokitellaan heikoksi ja yli 8000 mmHgxcmxs hyperkontraktiiliksi (ns. katuporaruokatorvi). Alle 100 mmHgxcmxs DCI luokitellaan aperistalttiseksi. Peristaltiikka on spastista/ennenaikaista, jos peristalttisen aallon distaalinen hidastumiskohta (CDP) ilmaantuu alle 4,5 sek UES:n relaksoitumisesta. Vaikeimman liikehäiriön, akalasian, pitkälle edenneessä muodossa alempi sulkijalihas on lukossa ja runko-osan peristaltiikka puuttuu kokonaan. Ruokatorven refluksitaudissa löydökset eivät ole spesifejä, tyypillisesti alasulkija on kuitenkin tavallista veltompi ja erityisesti alempi runko-osa usein lievästi hypokineettinen.

Terveitten lasten viitearvoja ei ole mutta pieni seuranta-aineisto 7-19 vuotiaiden akalasiapotilaitten hoidosta on tehty (Jafri M et al. Intraoperative manometry during laparoscopic Heller myotomy improves outcome in pediatric achalasia: J Ped Surgery 2008:43:66-70).

Huomautuksia

Covid-19-infektion jälkeen hengitysfunktiomittauksia voidaan tehdä seuraavasti: koronapneumonian jälkeen 2-3kk kuluttua parantumisesta, ylähengitystieinfektion jälkeen (ei pneumoniaa) 14-20 vrk parantumisesta ja oireettomassa tartunnassa 10 vrk positiivisen testituloksen jälkeen.