HUSLAB - tutkimusohjekirja

Tutkimuksen S -LD-Is (2187) tiedot vanhassa tutkimusohjekirjassa

HUOM! NÄMÄ TIEDOT EIVÄT OLE ENÄÄ AJAN TASALLA.

Osatutkimukset

S-LDPit, S -LD-1, S -LD-2, S -LD-3, S -LD-4 ja S -LD-5

Tiedustelut

Synlab Suomi Oy, Ammattilaisneuvonta, puh. 020 734 1550, ammattilaisneuvonta@synlab.fi

Indikaatiot

Seerumin suurentuneen LD-aktiivisuuden alkuperän selvittäminen.

Näyteastia

Seerumiputki 5 ml, ei geeliä

Näyte

2 ml seerumia. Ei geeliputkeen. Plasma ei sovellu. Näyte ei saa olla hemolysoitunut. LD-4:n ja LD-5:n huonon säilyvyyden vuoksi näyte on lähetettävä tutkittavaksi mahdollisimman nopeasti. Näytteen säilytys ja lähetys huoneenlämmössä. Säilyvyys 1 viikko 15 - 30 C:ssa. Näytettä ei missään tapauksessa saa jäädyttää eikä laittaa jääkaappiin.

Menetelmä

Agaroosigeelielektroforeesi. Alihankintana teetettävä tutkimus. Alihankintalaboratorioiden akkreditoinnin tilanne löytyy kunkin laboratorion omilta verkkosivuilta.

Tekotiheys

Kaksi kertaa viikossa

Tulokset valmiina

Kahden viikon kuluessa

Tulkinta

Laktaattidehydrodenaasi (LD) esiintyy plasmassa/seerumissa tetrameerina, jossa on 4 kpl joko H- tai M-isoentsyymiä tai niiden yhdistelmiä vaihtelevissa suhteissa. Näin syntyy viisi isoentsyymimuotoa LD-1 - LD-5. Normaaliseerumissa on eniten isoentsyymimuotoja LD-1, LD-2 ja LD-3. LD-2-isoentsyymillä on niistä suurin aktiivisuus (ks. taulukko).

 Isoentsyymit          %-osuus
 S -LD-1 (H4)          16.0 - 32.0 %
 S -LD-2 (H3M)         29.0 - 42.0 %
 S -LD-3 (H2M2)        17.0 - 26.0 %
 S -LD-4 (HM3)          6.0 - 12.0 %
 S -LD-5 (M4)           3.0 - 17.0 %

LD-1 ja LD-2 ovat vallitsevat seerumimuodot, kun S -LD:n kohoamisen syy on sydäninfarkti, munuaisinfarkti, megaloblastinen tai hemolyyttinen anemia, tai itusoluperäinen maligniteetti (teratooma, testiksen seminooma, ovarion dysgerminooma).

LD-2, LD-3 ja LD-4 (selvimpänä LD-3) suurenevat eniten mm. lymfaattisen kudoksen kasvaimissa, mononukleoosissa, keuhkoemboliassa (LD osaksi trombosyyteistä), haimasairauksissa, pernainfarktissa ja useissa vaikeissa kroonisissa taudeissa.

LD-4 ja LD-5 ovat vallitsevia maksan akuuteissa parenkyymivaurioissa - erityisesti, kun tilaan liittyy maksan hypoksia/anoksia (shokki, sydämen vajaatoiminta). Lisäksi LD-4 ja LD-5 suurenevat lihastraumoissa, prostatakarsinoomassa ja useissa maligniteeteissa kudosalkuperästä riippumatta. Lihasdystrofioissa ja myosiiteissa LD-5 on yleensä aktiivisuudeltaan suurin, mutta osalla potilaista LD-2 on suurin fraktio.

LD:n makromuodot ovat immunokomplekseja. Niitä esiintyy tavallista enemmän autoimmuunitaudeissa. Yleisesti niiden esiintymisellä ei välttämättä ole yhteyttä mihinkään sairauteen. Suurentunut aktiivisuus voi vain häiritä erotusdiagnostiikkaa.

Vastauksena annetaan eri isoentsyymien prosenttiosuudet kokonaisaktiivisuudesta.