HUSLAB - tutkimusohjekirja

Tutkimuksen S -Li (2260) tiedot vanhassa tutkimusohjekirjassa

HUOM! NÄMÄ TIEDOT EIVÄT OLE ENÄÄ AJAN TASALLA.

Tiedustelut

HUSLAB Asiakasneuvonta, p. (09) 471 72579. Päivystysajan tiedustelut, p. (09) 471 72645

Indikaatiot

Litiumhoidon seuranta. Myrkytysepäily.

Esivalmistelu

Litiumhoidon seurannassa näyte tulee ottaa 12 tuntia edellisen lääkeannoksen jälkeen.

Näyteastia

Seerumi-geeliputki 5 ml

Näyte

1 ml seerumia. Seerumi on erotettava mahdollisimman nopeasti, noin 1 tunnin kuluessa näytteenotosta, jotta litiumin siirtyminen punasoluihin voidaan välttää. Lähetys huoneenlämpöisenä, jos perillä vuorokauden kuluessa. Näyte säilyy jääkaapissa viikon. Pidempiaikaista säilytystä varten näyte pakastetaan. Huom! Näytettä ei saa ottaa Li-hepariiniputkeen.

Menetelmä

Fotometrinen. Akkreditoitu menetelmä (ei tällä hetkellä Kymenlaakson alueen laboratorioissa).

Akkreditoitu testauslaboratorio T055

Tekotiheys

Päivittäin, kaikkina vuorokauden aikoina

Tulokset valmiina

Samana päivänä

Yleistä

Litiumia käytetään kaksisuuntaisen mielialahäiriön mania- ja masennusvaiheiden ennaltaehkäisyyn ja hoitoon.

Farmakokinetiikka:

Litium imeytyy hyvin suun kautta otettuna. Huippupitoisuus saavutetaan 0,5-3 tunnissa, mutta suurten annosten imeytyminen voi olla hitaampaa. Litium erittyy lähes täydellisesti muuttumattomana virtsaan. Eliminaation puoliintumisaika on tyypillisesti 8-45 tuntia. Puoliintumisaika vaihtelee eri potilailla riippuen annoksesta, hoidon pituudesta, iästä ja munuaistoiminnasta.

Natrium-, neste- ja happoemästasopainon muutokset voivat aiheuttaa merkittäviä muutoksia seerumin litiumpitoisuuksissa.

Yhteisvaikutukset:

Diureetit, tulehduskipulääkkeet, ACE-estäjät ja AT-salpaajat voivat suurentaa litiumin seerumipitoisuutta vähentämällä litiumin erittymistä munuaisissa.

Viitearvot

Hoitoalue

0.5 - 1.2

mmol/l

Tulkinta

Optimaalinen litiumin seerumipitoisuus on yksilöllinen ja riippuu mm. sairauden vaiheesta. Litiumin terapeuttinen alue on suhteellisen kapea. Manian hoidossa akuuttivaiheessa suositeltu pitoisuus on 0,8-1,2 mmol/l ja ylläpitovaiheessa välillä 0,5-0,8 mmol/l oleva pitoisuus on usein riittävä. Haittavaikutuksia saattaa esiintyä jo terapeuttisella litiumpitoisuudella, mutta niiden riski nousee seerumin litiumpitoisuuden kasvaessa yli suositeltujen pitoisuusalueiden. Annosmuutosten jälkeen litiumpitoisuus tulisi määrittää noin viikon kuluttua.

Litiummyrkytyksissä voi esiintyä mm. keskushermoston, verenkierron ja ruoansulatuskanavan oireita. Litiummyrkytyksen vakavuutta on luokiteltu esimerkiksi seuraavasti (oireet ja pitoisuusvälit ohjeellisia):

- lievä myrkytys (1,5-2,0 mmol/l): pahoinvointi, ripuli, polyuria, näköhäiriöt, huimaus, hienojakoinen lepovapina, lihasheikkous, uneliaisuus

- keskivaikea myrkytys (2,0-2,5 mmol/l): pikkuaivo-oireet, faskikulaatiot, hyperrefleksia, parkinsonismi, koreaoireet, virtsanpidätyskyvyttömyys

- vaikea myrkytys (> 2,5 mmol/l): kouristelu, tajuttomuus, munuaisten vaikea vajaatoiminta, terminaalinen uremia, jopa kuolema.

Litiummyrkytyksen riskiä lisäävät esimerkiksi diabetes, munuaisten vajaatoiminta, kohonnut verenpaine, kongestiivinen sydänsairaus, kuivuma ja lääkeaineinteraktiot.

Lähteet:

Finley PR. Drug Interactions with Lithium: An Update. Clin Pharmacokinet 2016, 55:925-41.

Hiemke C ym. Consensus Guidelines for Therapeutic Drug Monitoring in Neuropsychopharmacology: Update 2017. Pharmacopsychiatry. 2018, 51:9-62.

Raaska K, Matikainen N. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön lääkehoidon seuranta: somaattiset haitat. Kaksisuuntainen mielialahäiriö. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Psykiatriyhdistys ry:n ja Suomen Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2021 (viitattu 7.11.2022). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi.

Timmer RT, Sands JM. Lithium intoxication. J Am Soc Nephrol. 1999, 10:666-74.