HUSLAB

Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan

Dihydropyrimidiinidehydrogenaasi-geenin variaatioiden DNA-tutkimus, verestä, verestä

23583 B -DPYD-D

Tiedustelut

Genetiikan laboratorioon puh. 09 471 74339 tai genetiikanlaboratorio_hus.fi.

Yhteyshenkilöt

lääkäri Mikko Niemi: mikko.niemiathus.fi / 050 428 0998 ja laboraattori Mari Korhonen: genetiikanlaboratorioathus.fi / 050 427 9184

Indikaatiot

Fluoropyrimidiinilääkkeiden (5-fluorourasiilin, kapesitabiinin tai tegafuurin) aiheuttamien haittavaikutusten perinnöllisen alttiuden ennakointi ja /tai tutkiminen.

Näyteastia

EDTA-putki 5/3 ml

Menetelmä

syklinen minisekvensointi.

Tulokset valmiina

Kahden viikon kuluessa näytteen saapumisesta

Yleistä

DPYD-geeni koodaa dihydropyrimidiinidehydrogenaasi (DPD)-entsyymiä, joka on fluoropyrimidiinilääkkeiden metabolian nopeutta rajoittava entsyymi. Perinnöllinen DPD:n puutos hidastaa fluoropyrimidiinien metaboliaa ja altistaa niiden aiheuttamille vakaville haittavaikutuksille. DPYD-genotyypin määrittämistä suositellaan ennen 5-fluorourasiilin, kapesitabiinin tai tegafuurin aloittamista.

Tulkinta

B-DPYD-D-geenitestissä analysoidaan c.1905+1G>A (rs3918290, DPYD*2A) yhden nukleotidin muunnos, joka on yleisin suomalaisilla esiintyvä täydellistä DPD:n puutosta aiheuttava geenimuunnos (alleelifrekvenssi 2,3 % suomalaisilla). Homotsygoottinen DPYD*2A/*2A-genotyyppi (0,06 % suomalaisista) aiheuttaa täydellisen DPD:n puutoksen ja heterotsygoottinen DPYD*1/*2A genotyyppi (4,6 % suomalaisista) aiheuttaa osittaisen DPD:n puutoksen. DPD:n täydellistä tai osittaista puutosta aiheuttavat genotyypit lisäävät fluoropyrimidiinien aiheuttamien vakavien tai kuolemaan johtavien haittavaikutusten riskiä.

DPYD*1/*2A genotyypin omaaville potilaille suositellaan käyttämään tavanomaista pienempää 5-fluorourasiilin tai kapesitabiinin aloitusannosta. Osa potilaista sietää suurempia annoksia näistä lääkkeistä kuin genotyypin perusteella on pääteltävissä. Heidän kohdallaan fluoropyrimidiinien annostusta tulisi nostaa. Osa potilaista puolestaan sietää fluoropyrimidiinejä huonommin kuin genotyypin perusteella on pääteltävissä ja heidän kohdallaan annostusta tulisi laskea tai lääkitys tulisi lopettaa. 5-fluorourasiilia, kapesitabiinia tai tegafuuria suositellaan välttämään henkilöillä, joilla todetaan DPD:n täydellinen puutos.

Tutkimuksesta annetaan kirjallinen lausunto.

Huomautuksia

Testi ei kata DPYD*2A:n lisäksi muita tunnetusti täydellisen DPD:n puutoksen aiheuttavia geenimuunnoksia, jotka ovat suomalaisilla hyvin harvinaisia. Testi ei toistaiseksi myöskään kata osittaista DPD:n puutosta aiheuttavia geenimuunnoksia. Osittaista DPD:n puutosta tunnetusti aiheuttavien muunnosten (c.1129-5923C>G, rs75017182 ja c.2846A>T, rs67376798) kantajia on noin 2-2,5 % suomalaisista.

Tutkimus B -DPYD-D päivitetty 18.02.2019 / MK

Sivun alkuun

© HUSLAB-liikelaitos. Ohjekirjajärjestelmästä vastaa Janne Suvisaari.
Ohjekirjasivuston viimeisin automaattinen päivitys: 15.10.2019 klo 01:09.