HUSLAB - tutkimusohjekirja

Tutkimuksen dU-Prot-Fr (2520) tiedot vanhassa tutkimusohjekirjassa

HUOM! NÄMÄ TIEDOT EIVÄT OLE ENÄÄ AJAN TASALLA.

Osatutkimukset

dU-Prot.

Tiedustelut

HUSLAB-talo, Meilahti, Asiakaspalvelu puh. 09 471 72579, työpiste 050 3459393 (lankanumeron lyhytvalinta 72582)

Indikaatiot

Virtsaan erittyvien M-komponenttien, erityisesti monoklonaalisten kevytketjujen toteaminen tai poissulku ja kokonaiserityksen seuranta. Proteinurian tyypittäminen.

Näyteastia

Muovipullo 50 ml

Näyte

Vuorokausivirtsaan ei lisätä säilöntäainetta, joten keräyksen aikana astia on säilytettävä viileässä. Huom! Kalsiumin, magnesiumin, fosfaatin tai hormonien (MetNor, 5HIAA, HVA ja MOMA) määritystä varten kerätty virtsa sisältää säilöntäaineena HCL:ää, joten se ei sovellu dU-Prot-tutkimukseen.

Mitatusta ja hyvin sekoitetusta vuorokausivirtsasta lähetetään n. 50 ml näyte (lapset vähintään 10 ml) laboratorioon 50-60 ml muovipullossa (esim. tilausnumero ZVWRI2153404S). Älä lähetä lasten näytettä muussa putkessa kuin virtsanäytteelle tarkoitetussa näyteputkessa, koska muut putket voivat vuotaa. Näyte voidaan säilyttää jääkaapissa yön tai viikonlopun yli.

Toteutunut keräysaika (ei pelkkä aloitus- ja lopetusaika) tulee kirjata ATK-järjestelmään, tai vain poikkeustapauksessa tarrakortille.

Menetelmä

Agaroosigeelielektroforeesi

Tekotiheys

Arkipäivisin (ma-pe)

Tulokset valmiina

3 - 7 vuorokauden kuluessa.

Tulkinta

Normaalissa virtsassa on n. 35 % (vaihteluväli n. 26-45 %) albumiinia ja loppuosa globuliineja ja virtsatieperäistä proteiinia. Joskus kuitenkin normaalinäytteissä voi olla tavallista enemmän niukkaliukoista virtsatieperäistä ns. Tamm-Horsfall-glykoproteiinia (esiintyy leveähkönä fraktiona pääosin beta-alueella), jolloin albumiinin osuus voi olla tavallista alempi. Tutkimusta käytetään virtsaan erittyvien M-komponenttien toteamiseen tai poissulkuun ja proteinurian tyypittämiseen.

Monoklonaaliset fraktiot: Nämä voivat olla vapaita kevytketjuja, jotka ovat elektroforeettisesti yleensä osoitettavissa herkemmin virtsasta kuin seerumista, kokonaisia immunoglobuliinimolekyylejä tai vain raskasketjua sisältäviä immunoglobuliinien fragmentteja. Kevytketjumyeloomassa (n. 15 % kaikista myeloomista) ja AL-amyloidoosissa maligni solukko muodostaa vain vapaata kevytketjua (kappa tai lambda) sisältävää M-komponenttia (Bence-Jonesin proteiinia). Myös muissa myeloomissa, Waldenströmin makroglobulinemiassa ja muissa B-lymfosyyttien tai plasmasolujen neoplasioissa pääasiallisen M- komponentin sisältäessä sekä raskas- että kevytketjua tuotetaan vapaata monoklonaalista kevytketjua usein ylimäärin. Tämä erittyy pienikokoisena helposti virtsaan. Sen eritys vuorokausivirtsaan (mg/vrk, ilmoitetaan lausunnossa) kuvastaa malignin solukon määrää, joten tutkimus soveltuu diagnostiikan ohella myös hoitoseurantaan tässä tautiryhmässä. Mikäli kyseessä on uusi löydös, tutkimusta jatketaan dU-immunofiksaatiolla, jolla tulos varmistetaan ja monoklonaalinen fraktio tyypitetään. Seurantatutkimuksena tehdään vain elektroforeesi. Tutkimus on varsin herkkä, ja esim. myelooman residuaalitaudin seurannassa M-komponenttien eritys voidaan usein luotettavasti todeta vielä tasolla 0,5 - 1 mg/vrk.

Proteinurian tyypittäminen: Virtsan lisääntynyt proteiinieritys voi olla prerenaalista, renaalista tai postrenaalista. Renaalinen proteinuria voi olla glomerulaarista, tubulaarista tai näiden yhdistelmä (sekamuotoinen tyyppi). Glomerulaarisessa selektiivisessä proteinuriassa albumiinin osuus erittyvästä proteiinista on lisääntynyt ja beta-1 (transferriini) sekä alfa-1 (a-1-hapan glykoproteiini, a-1-antitrypsiini) ovat seuraavaksi vahvimmat fraktiot. Gammafraktion osuus on pieni (alle 5 %). Glomerulusvaurion edetessä myös suurehkojen proteiinien, kuten IgG:n osuus virtsan proteiineista kasvaa ja virtsan proteiinien elektroforeettinen jakauma lähenee seerumia (glomerulaarinen epäselektiivinen proteinuria). Glomerulaarisen proteinurian aste ja selektiivisyys eivät välttämättä korreloi. Nefroottisessa syndroomassa voimakas proteinuria johtuu sekä glomerulusten basaalimembraanin että epiteelisolujen hiilihydraattikerroksen vaurioitumisesta.

Tubulaarisessa proteinuriassa albumiinia pienikokoisempien plasmaproteiinien eritys virtsaan on lisääntynyt, koska niiden normaalisti lähes täydellinen reabsorptio tubuluksissa on heikentynyt tai estynyt. Albumiinin osuus proteiinista on alentunut. Virtsa sisältää albumiiniin verrattuna voimakkaat alfa-1- (a-1-mikroglobuliini), alfa-2- (mm. retinolia sitova proteiini) ja beta-2-mikroglobuliinifraktiot tai osan niistä. Gammafraktio voi olla diffuusisti voimakas, koska immunoglobuliinien polyklonaalisten kevytketjujen eritys on usein lisääntynyt.

Häiriötekijöitä: Aminoglykosidit (amikasiini, gentamisiini, netilmisiini, streptomysiini, tobramysiini) häiritsevät virtsan proteiinin määritysmenetelmää ja voivat aiheuttaa virheellisen korkeita tuloksia.

Huomautuksia

Proteiinin määritysmenetelmän muutos 25.1.2021. Tulostaso noussut +100-20%, joka vaikuttaa kokonaisproteiinin avulla arvioituihin albumiinin ja M-komponenttien pitoisuuksiin. Muutos ei vaikuta suhteellisiin osuuksiin. Katso tarkemmat tiedot tutkimustiedotteesta:

Virtsan ja likvorin proteiinifraktioissa tulostasomuutoksia 25.1.2021