HUSLAB - tutkimusohjekirja

Tutkimuksen dU-Zn (2637) tiedot vanhassa tutkimusohjekirjassa

HUOM! NÄMÄ TIEDOT EIVÄT OLE ENÄÄ AJAN TASALLA.

Tiedustelut

VITA Laboratoriot Oy, asiakasneuvonta terveydenhuollon ammattihenkilöille, puh. (09) 22 88 0410, asiakasneuvonta(a)vita.fi

Indikaatiot

Malnutritio- ja malabsorptiotilat, hidastunut kasvu, heikentynyt haavojen paraneminen, akrodermatiitti

Työperäisen altistuksen selvitys tehdään kertanäytteistä, ks. Työterveyslaitos (www.ttl.fi/biomonitorointi)

Näyteastia

Katso kohta "Näytteen käsittelyohjeet"

Näyte

10 ml vuorokausikeräysvirtsaa. Virtsan voi kerätä käyttämällä muovista erikoispestyä virtsankeräysastiaa, jota ei saa missään tapauksessa huuhtoa keräyksen aikana vesijohtovedellä.Virtsa kerätään värittömään (tai valkoiseen) kertakäyttöiseen virtsankeräysastiaan (KIMA 2.5L tilauskoodi ZKIMA90482), joka säilytetään kylmässä koko keräyksen ajan. Hyvin sekoitetusta vuorokausivirtsasta kaadetaan 10 ml hivenainevirtsanäyteputkeen (60.610.100).

Näyte säilyy noin viikon jääkaapissa, pitempiaikainen säilytys pakastettuna. Näyte on kontaminaatioherkkä.

Virtsanäyte voidaan lähettää huoneenlämpöisenä. Pakastettu näyte lähetetään pakastettuna. Toimitetaan analysoivaan laboratorioon siten, että se ehtii perille ennen viikonvaihdetta. Loppuviikosta otetut näytteet säilytetään kylmässä viikonlopun yli.

Näytteelle tulee olla oma tutkimuspyyntö ja oma näyteputki. Keräysnäytteen kokonaistilavuus tulee olla mitattu ja syötetty tietojärjestelmään (tai merkitty lähetteeseen). Näyteputkia voi tilata HUSLAB NVO:sta.

Vitan putket

Menetelmä

Atomiabsorptiospektrofotometrinen. Akkreditoitu menetelmä. Alihankintana teetettävä tutkimus. Alihankintalaboratorioiden akkreditoinnin tilanne löytyy kunkin laboratorion omilta verkkosivuilta.

Akkreditoitu testauslaboratorio T055

Tekotiheys

3-5 työpäivää.

Tulokset valmiina

Kahden viikon kuluessa

Yleistä

Kerätyn vuorokausivirtsan määrä merkitään pyynnön yhteyteen tai lähetteeseen.

Viitearvot

Kaikki

2.3 - 12.2

µmol

Tulkinta

Elimiston sinkistä pääosa (noin 90 %) poistuu suoliston kautta ja vain 10 % virtsaan. Sinkin puutos ja sen pienentynyt plasmapitoisuus näkyvät silti yleensä myös virtsaan erittyvän sinkin määrän vähenemisenä. Joihinkin sinkinpuutostiloihin liittyy kuitenkin lisääntynyt sinkin erittyminen virtsaan. Tällaisia tiloja ovat mm. maksakirroosi, runsas alkoholinkäyttö, virushepatiitit sekä pitkäaikainen parenteraalinen ravitsemus. Keräysvirtsa kontaminoituu helposti ympäristössä olevalla sinkillä.

Sinkki on tavallisin metallikuumeen aiheuttaja. Se ei yleensä aiheuta muuta äkillistä myrkytystä. Altistuminen tapahtuu tavallisimmin hengitysteiden kautta. Sinkille altistavia töitä ovat galvanointi, sinkkipitoisten seosten sulatus, valu, hitsaus ja sinkkipigmenttiteollisuus. Työperäisen altistuksen selvittelyyn suositellaan Työterveyslaitoksen asiantuntijoita.

Huomautuksia

Tutkimuksen menetelmä, tulostaso ja viitearvot ovat muuttuneet 1.2.2017