Sinkki, plasmasta

2639

P -Zn

Tiedustelut

VITA Laboratoriot Oy, asiakasneuvonta terveydenhuollon ammattihenkilöille, puh. (09) 22 88 0410, asiakasneuvonta(a)vita.fi

Yhteyshenkilöt

lääkäri Tuomas Mäntylä: tuomas.mantylahus.fi / 044 269 1560 ja kemisti Sanna Mikkola: sanna.p.mikkolahus.fi / 040 3516170

Indikaatiot

Sinkin puutoksen diagnostiikka

Työperäisen altistuksen arviointiin käytetään virtsamäärityksiä ks. Työterveyslaitos,

Esivalmistelu

Pitoisuus on korkeimmillaan aamulla. Sinkin puutteen diagnostiikassa paastonäyte suositeltava.

Näyteastia

Hivenaineputki, Na-hepariini, 6 ml

Näyte

Näytteeksi 3 ml hepariiniplasmaa (min. 1 ml). Näyte otetaan hepariinihivenaineputkeen (Vacuette, Na-hepariini, 6 ml).

Näyte otetaan ottojärjestyksessä viimeisenä. Jos muita näytteitä ei oteta samanaikaisesti, otetaan yksi ylimääräinen putki verta niin, että ihon pistoskohta ja neula huuhtoutuvat. Näyte sentrifugoidaan 4 h sisällä näytteenotosta ja plasma siirretään kaatamalla lisäaineettomaan erotteluputkeen (Vacuette 454001). Näyte ei saa olla hemolysoitunut.

Pieniltä lapsilta otetaan verta avosysteemillä (1)-2 ml. Jos esim. lasten näytettä ei voida erotella kaatamalla, erotteluun tulee käyttää HAPPOPESTYÄ LASISTA PASTEUR-PIPETTIÄ, jotka tilataan Vitasta.

Näyte säilyy noin 3 vrk jääkaapissa ja se voidaan lähettää tutkittavaksi huoneenlämpöisenä, mikäli näyte on perillä vuorokauden kuluessa lähettämisestä. Pitempiaikainen säilytys pakastettuna.

Vitan putket

Menetelmä

Atomiabsorptiospektrofotometrinen (AAS). Alihankintana teetettävä tutkimus, akkreditoitu tutkimus. Alihankintalaboratorioiden akkreditoinnin tilanne löytyy kunkin laboratorion omilta verkkosivuilta.

Tekotiheys

3-4 työpäivää.

Tulokset valmiina

Noin viikon kuluessa.

Yleistä

Sinkki osallistuu kofaktorina lukuisten elimistön entsyymien toimintaan ja on siten välttämätön hivenaine mm. kasvulle.

Viitearvot

Lapset	7.7 - 15	µmol/l
Miehet	12 - 26	µmol/l
Naiset	9 - 22	µmol/l

Tulkinta

Sinkki on elimistölle tärkeä alkuaine, sillä se toimii useiden entsyymien kofaktorina (alkalinen fosfataasi, alkoholidehydrogenaasi, DNA- ja RNApolymeraasit sekä useat fysiologisesti tärkeät proteiinit). Sinkkiä tarvitaan myös haavojen parantumiseen.

Sinkin puutosta esiintyy, jos sen imeytyminen dieetistä on puutteellista tai sen eritys suolistosta tapahtuman absorption jälkeen on lisääntynyt. Ravinnon matala sinkkipitoisuus tai sinkin puuttuminen ravinnosta (parenteraalinen ravitsemus) sekä sinkin sitoutuminen ravinnon kuituun voivat johtaa sinkin puutteeseen. Myös kupari ja rauta voivat häiritä sinkin imeytymistä. Imeytymisen jälkeen yleisin tapa menettää sinkkiä on eritys haavaeritteiden mukana (palovammapotilaat) sekä suolistoin kautta. Palovammapotilailla sinkin pitoisuus seerumissa on selvästi alle viitevälin ja potilaat hyötyvät sinkkilääkityksestä. Muut syyt sinkin puutokseen ovat maksakirroosi (joka aiheuttaa lisääntyneen munuaisten kautta tapahtuvan menetyksen), tulehdukselliset suolistosairaudet (Chronin tauti ja ulseratiivinen koliitti), maligniteetit, gastroenteriitit, suoliston ohitusleikkaukset, lisääntynyt katabolinen tila esim. anabolisten steroidien käytön seurauksena sekä anorexia nervosa ja nälkiintyminen.

Akuutin faasin reaktio (tulehdusmuutos plasmaproteiineissa) pienentää sinkkipitoisuutta epäspesifisesti.

Sinkin ylimäärä ei ole yleensä kliininen ongelma. Vitamiinien ja sinkin liikakäyttö, esim. vitamiini- ja ravintovalmisteiden yhteydessä (megaannokset), ei yleensä johda sinkkimyrkytykseen, koska ylimäärä sinkkiä poistuu normaalisti suoliston kautta ulosteeseen ja erittyy virtsaan. Sinkin liikakäyttö voi kuitenkin johtaa kuparin vajeeseen, koska sinkki estää kuparin imeytymistä suolistosta.

Kirjallisuuden perusteella sinkin pitoisuudet vaihtelevat ikäriippuvaisesti. Vastasyntyneillä sinkin viitevälin yläraja on noin 10% aikuisia korkeampi, mutta se laskee lapsuuden aikana.

Seerumin sinkkipitoisuus ja solujensisäinen sinkkipitoisuus eivät välttämättä korreloi keskenään, vaan tulosten tulkinnassa on otettava huomioon myös potilaan oireet.

Viitearvot ylittävillä seerumin/plasman sinkkipitoisuuksilla ei ole suurta kliinistä merkitystä.

Huomautuksia

Näytteen hemolyysi suurentaa seerumin sinkkipitoisuutta, koska punasolujen sinkkipitoisuus on noin 10-kertainen plasmaan verrattuna.

Viitearvot ja näytemuoto ovat muuttuneet 24.1.2023, mutta menetelmässä ja tulostasossa ei muutoksia. Naisilla ja miehillä on otettu käyttöön omat viitearvot, lasten viitearvot säilyvät ennallaan. Näytemuoto on muuttunut seerumista plasmaksi. Tuloskertymässä vanhat seerumitutkimukset (S -Zn) näkyvät jatkossa plasmatutkimuksina (P -Zn). Näytemuodon muutos ei vaikuta vanhojen tulosten viitearvoihin, jotka tulostuvat näytteenottohetken mukaan.

Etelä-Karjalan alueella muutos viitearvoissa 30.1.2021. Muutoksen jälkeen viitearvot aikuiset ja lapset alle 17 v (aiemmin käytössä ollut viitearvot alle 14 v ja yli 14 v). Lisäksi muutos määritysmenetelmässä.

Tutkimus P -Zn päivitetty 02.11.2023 / SM

Sivun alkuun

Viimeisin päivitys: 19.04.2024 klo 00:42.