HUSLAB - tutkimusohjekirja

Tutkimuksen dU-ImmFix (3403) tiedot vanhassa tutkimusohjekirjassa

HUOM! NÄMÄ TIEDOT EIVÄT OLE ENÄÄ AJAN TASALLA.

Tiedustelut

HUSLAB-talo, Meilahti, Asiakaspalvelu puh. 09 471 72579, työpiste 050 3459393 (lankanumeron lyhytvalinta 72582)

Indikaatiot

Virtsaan erittyvien M-komponenttien, erityisesti monoklonaalisten kevytketjujen toteaminen ja tyypittäminen tai poissulku.

Näyteastia

Muovipullo 50 ml

Näyte

Vuorokausivirtsaan ei lisätä säilöntäainetta, joten keräyksen aikana astia on säilytettävä viileässä. Huom! Kalsiumin, magnesiumin, fosfaatin tai hormonien (MetNor, 5HIAA, HVA ja MOMA) määritystä varten kerätty virtsa sisältää säilöntäaineena HCL:ää, joten se ei sovellu dU-Prot-tutkimukseen.

Mitatusta ja hyvin sekoitetusta virtsanäytteestä lähetetään n. 50 ml (lapset vähintään 10 ml) laboratorioon 50-60 ml muovipullossa (esim. tilausnumero ZVWRI2153404S). Älä lähetä lasten näytettä muussa putkessa kuin virtsanäytteelle tarkoitetussa näyteputkessa, koska muut putket voivat vuotaa. Näyte voidaan säilyttää jääkaapissa yön tai viikonlopun yli.

Toteutunut keräysaika (ei pelkkä aloitus- ja lopetusaika) tulee kirjata ATK-järjestelmään, tai vain poikkeustapauksessa tarrakortille.

Menetelmä

Agaroosigeelielektroforeesin jälkeinen immunofiksaatio. Vasta-aineina käytetään yleensä anti-IgG, -IgA, -IgM, -kappa , -lambda, -vapaa kappa, -vapaa lambda ja anti-Tub (mikroglobuliinien yhdistetty vasta-aine).

Tekotiheys

Arkipäivisin (ma-pe)

Tulokset valmiina

2 -3 viikon kuluessa

Tulkinta

Tutkimusta käytetään M-komponentteja (paraproteiineja) epäiltäessä tai jos laboratorio on todennut virtsan elektroforeesissa mahdollisen uuden M-komponentin. Todetun M-komponentin pitoisuusseurantaan riittää yleensä elektroforeesi (dU-Prot-Fr, n:o 2520 tai U -Prot-Fr, n:o 2523), mutta vain immunofiksaation herkkyys saattaa olla riittävä heikon monoklonaalisen fraktion tai residuaalitaudin seurantaan. Uuden myelooman ja vastaavien tautien yhteydessä immunofiksaatio kannattaa yleensä pyytää sekä seerumista että virtsasta. Virtsaan voi erittyä samaa kokonaista M- komponenttia, joka on todettavissa myös seerumista, tai virtsassa voi olla M-komponentin fragmentteja, jotka ovat tavallisimmin vapaita monoklonaalisia kevytketjuja eli Bence-Jonesin proteiinia. Myös vain raskasketjuja sisältäviä fragmentteja voi esiintyä. Monoklonaalisten fraktioiden toteaminen sekä seerumista että virtsasta viittaa yleensä taudin pahanlaatuisuuteen. MGUS:n (monoclonal gammopathy of undetermined significance) yhteydessä ei yleensä ole merkittävää monoklonaalisen kevytketjun eritystä virtsaan. Eräissä myelooma- ja muissa plasmasolu- tai B-solumaligniteeteissa M-komponentteja voi olla elektroforeettisesti osoitettavissa ainoastaan virtsasta. Tällöin on usein kyseessä vapaa monoklonaalinen kevytketju, joka voi olla kuitenkin kvantitoitavissa seerumista immunokemiallisella menetelmällä (tutkimus S -IgLc-V, n:o 4949).

Häiriötekijöitä: Aminoglykosidit (amikasiini, gentamisiini, netilmisiini, streptomysiini, tobramysiini) häiritsevät virtsan proteiinin määritysmenetelmää ja voivat aiheuttaa virheellisen korkeita tuloksia.

Huomautuksia

Tutkimus tilataan pyyntöpakettina (DU-MIMMFIX), josta syntyy erilliset pyynnöt tutkimuksille dU-Prot-Fr ja dU-ImmFix. Yksityispotilaan pyynnöt, jotka kirjataan Multilab-Apilaan, syötetään <DU-MIMMFIX ("<"-merkki tarvitaan pyyntöpaketin nimen eteen).

Niissä järjestelmissä, joissa ei ole pyyntöpaketteja, pyydetään dU-Prot-Fr ja dU-ImmFix - tutkimukset erillisinä pyyntöinä.