HUSLABin tutkimusohjekirjan on korvannut 15.10.2024 HUS Diagnostiikkakeskuksen "AMMATTILAISEN SIVUSTO".
Tälle sivulle osoittavat linkit pyydetään päivittämään osoittamaan uudelle sivustolle osoitteeseen
Tutkimuksen Li-ImmFix (3404) tiedot vanhassa tutkimusohjekirjassa
HUOM! NÄMÄ TIEDOT EIVÄT OLE ENÄÄ AJAN TASALLA.
HUSLAB-talo, Meilahti, Asiakaspalvelu puh. 09 471 72579, työpiste 050 3459393 (lankanumeron lyhytvalinta 72582)
Selkäydinnesteen monoklonaalisten tai oligoklonaalisten (IgA- tai IgM-tyyppisten) fraktioiden toteaminen ja tyypittäminen tai poissulku.
Muoviputki 10 ml
Näyte otetaan 10 ml steriiliin muoviputkeen. Analyysiin tarvittava näytemäärä on 3 ml. Lähetys huoneenlämpöisenä, jos perillä alle vuorokaudessa, muuten kylmälähetys. Näyte säilyy viikon jääkaapissa.
Agaroosigeelielektroforeesin jälkeinen immunofiksaatio vasta-aineilla, joista ensisijaisia ovat anti-IgG, -IgA, -IgM, -kappa ja -lambda.
Arkipäivisin (ma-pe)
2 -3 viikon kuluessa
Tutkimusta käytetään ensisijaisesti M-komponenttiepäilyissä. Jos likvorin elektroforeesissa todetaan mahdollinen M- komponentti, laboratorio jatkaa tutkimusta immunofiksaatiolla. Likvorin M-komponentti on useimmiten peräisin keskushermoston ulkopuolelta, jolloin se esiintyy vastaavana seerumissa. Joskus M-komponenttia voi kuitenkin muodostua primaarisesti keskushermoston alueella. Likvorin immunofiksaatiota voidaan käyttää myös elektroforeesissa todettujen mahdollisten likvorin oligoklonaalisten immunoglobuliinifraktioiden varmistamiseen (mm. MS- taudissa). IgG-luokan oligoklonaalisten fraktioiden tutkimiseen suositellaan herkempää tutkimusta Li-IgG-Oc (numero 6168), jossa tulosta verrataan samalla ajettuun potilaan seeruminäytteeseen. IgA- ja IgM-tyyppisten oligoklonaalisten fraktioiden ja vapaiden monoklonaalisten kevytketjujen osoitukseen tarvitaan Li-ImmFix. Likvorissa voi esiintyä vapaita kevytketjuja joko myelooma- tai MS-tyyppisessä taudissa.
Häiriötekijöitä: Aminoglykosidit (amikasiini, gentamisiini, netilmisiini, streptomysiini, tobramysiini) häiritsevät likvrorin proteiinin määritysmenetelmää ja voivat aiheuttaa virheellisen korkeita tuloksia. Aminoglykosidit eivät hyvin läpäise tervettä ja kypsää veri-aivoestettä, joissa tilanteissa systeemisesti annettu aminoglykosidi ei merkittävästi vaikuta Li-Prot-määritykseen. Jos veri-aivoeste on vaurioitunut (esim. meningiitti) tai epäkypsä (esim. vastasyntyneet), tai aminoglykosidi annostellaan aivo-selkäydintilaan, aivo-selkäydinnesteen aminoglykosidipitoisuus vaikuttaa proteiinimäritykseen tulosta nostavasti.