HUSLABin tutkimusohjekirjan on korvannut 15.10.2024 HUS Diagnostiikkakeskuksen "AMMATTILAISEN SIVUSTO".
Tutkimus P -PLAb (3607) Fosfolipidi, vasta-aineet, plasmasta uudella sivustolla
Tälle sivulle osoittavat linkit pyydetään päivittämään osoittamaan uudelle sivustolle osoitteeseen
https://diagnostiikka.hus.fi/tutkimus?id=3607
Tutkimuksen P -PLAb (3607) tiedot vanhassa tutkimusohjekirjassa
HUOM! NÄMÄ TIEDOT EIVÄT OLE ENÄÄ AJAN TASALLA.
P-LupusAK., P -APTT-L, P -APTTm/m, P -B2GPAbG, P -FS, P -FS-mix, P -FSL, P -FSL-mix, P -FSL/FS, P -KardAbG, P -LA1, P -LA1-mix, P -LA1/LA2, P -LA2, P -LA2-mix, P -LAaPTCt, P -LAm/m, P -LARVVCt, P -RVVT-L, P -VarmTr ja P -VarmTT
HUSLAB Asiakasneuvonta puh. 09 471 72579, arkisin klo 07.30-15.30. HUSLAB Hyytymislaboratorio 050 468 3910 tai 09 471 74303, päivystysaikana 09 471 74330 tai 09 471 72645.
Tromboositaipumuksenselvittely/HUSLAB
Tukostaipumuksen selvittely. Toistuvien keskenmenojen tai sikiökuoleman selvittely.
Hyytymistutkimusputki, 109 mM Na-sitraatti, 3 x 2.7 ml
3.2% Na-sitraattiplasma. Lasten miniminäytemäärä kts HUSLABin Preanalytiikan käsikirja. Näyte säilyy sentrifugoimatta ja erottelematta huoneenlämmössä noin 8 tuntia. Jos näytettä ei voida toimittaa 8 tunnin sisällä, näyte sentrifugoidaan (15 min 2500 g), plasma erotellaan kolmeen muoviputkeen ja lähetetään pakastettuna.
Tarvittaessa lähete http://huslab.fi/ohjekirjan_liitteet/lahetteet (mikäli ei ole mahdollisuutta vastata sähköisiin esitietokysymyksiin, vrt. Huomautukset-kohta).
Katso osatutkimukset. Plasman fosfolipidivasta-aineita tutkitaan lupus-antikoagulanttitestillä (fosfolipidiherkkä APTT ja Russell viper venom test) sekä entsyymi-immunomäärityksellä kardiolipiini-IgG- ja beta2-glykoproteiini -IgG-vasta-aineet.
Kahdesti viikossa.
Noin 10 päivän kuluessa.
Fosfolipidivasta-aineet ovat solukalvon rakenteisiin kohdistuvia vasta-aineita, jotka voivat aktivoida hyytymisjärjestelmää. Tutkimus sisältää seuraavat osatutkimukset: lupusantikoagulantti (3578 P-LupusAK) ja kardiolipiini-IgG vasta-aineet (8472 P-KardAbG) sekä beeta2- glykoproteiini-1-IgG vasta-aineet (8307 P-B2GPAbG). Poikkeava tulos voidaan osoittaa yhdessä tai useammassa osatutkimuksessa. Antikoagulaatiohoidon aikana vain negatiivinen lupusantikoagulanttilöydös on luotettava, mutta vasta-ainetutkimusten tuloksiin antikoagulaatiohoito ei vaikuta. Lupusantikoagulantti vaikuttaa fosfolipideistä riippuvaisiin hyytymistekijämäärityksiin ja voi paradoksaalisesti pidentää APTT-tulosta ilman vuoto-oiretta. Fosfolipidivasta-ainetutkimus sisältyy tromboositaipumus- tutkimukseen (4025 P-Trombot).
Lupusantikoagulantti-tutkimus sisältää aina kaksi seulontatutkimusta: P -APTT-L ja P -RVVT-L. Jos seulontatutkimuksen tulos on positiivinen, näille tehdään tutkimuskohtaiset tarkentavat varmennustestit P -LAaPTCt ja / tai P -LARVVCt. Varmennustestit sisältävät tuloksen tulkintaan tarvittavat osatutkimukset seuraavista: P -LA1, P -LA2, P -LA1/LA2, P -FSL, P -FS, P -FSL/FS , P -LA1-mix, P -LA2-mix, P -LAm/m, P -FSL-mix, P -FS-mix, P -APTTm/m.
Varfariinihoidon tai hepariinihoidon aikana tai suoraa antikoagulanttia käytettäessä vain negatiivinen lupusantikoagulantti-löydös on luotettava. Tällöin poikkeavat löydökset voidaan kontrolloida yli 1 kk ak-hoidon päättymisestä.
Beeta-2-glykoproteiinivasta-aineiden on osoitettu selvimmin assosioituvan tukostaipumukseen, mutta suuren tukosriskin potilailla todetaan usein poikkeava tulos kaikissa osatutkimuksissa. Fosfolipidivasta-aineita voidaan todeta myös toistuvien keskenmenojen tai raskauspatologian yhteydessä.
Normaalit löydökset eivät poissulje muihin solukalvon rakenteisiin kohdistuvien vasta-aineiden esiintymistä (esim. protrombiini, plasminogeeni, anneksiini-V). Fosfolipidivasta-aineet ovat hankinnaisia ja potilaskohtaisesti niiden esiintyminen voi vaihdella.
Fosfolipidivasta-aineita esiintyy eräiden autoimmuunitautien (erityisesti SLE), maligniteettien, infektioiden ja lääkeaineiden (esim. fenytoiini, interferoni) käytön yhteydessä sekä itsenäisenä ilmiönä. Antifosfolipidivasta- aineoireyhtymässä (APS) esiintyy vaikea-asteisia hoidolle huonosti reagoivia laskimo- ja/tai valtimotukoksia. Kansainvälisen konsensuksen mukaan (Miyakis et al., ns. Sydney-kriteerit, ISTH 2006) kliininen löydös (tukosanamneesi ja/tai raskauskomplikaatio) sekä laboratoriolöydös (toistetusti koholla olevat fosfolipidivasta-aineet vähintään 12 viikon välein mitattuna) yhdessä viittaavat APS-diagnoosiin. Kardiolipiinivasta-aineiden osalta, ko. kriteereiden mukaan APS:lle diagnostisena pidetään korkea titteri (yli 40 U/ml) vasta-aineiden esiintymistä kahdessa tai useammassa analyysissä vähintään 12 viikon väliajalla. Ns. katastrofaaliseen fosfolipidivasta-aineoireyhtymään (CAPS) liittyy lisäksi yleistynyt mikrotromboosi ja sen aiheuttama monielinvaurio. Positiivisten fosfolipidivasta-aineiden yhteydessä voi harvoin esiintyä APC-resistenssiä, joka edelleen vaikeuttaa tukostaipumusta (4378 P-APCres).
Tuloksista annetaan lausunto.
Tutkimuspaketista annetaan lausunto, joten kliinisten taustatietojen välittyminen laboratorioon on tärkeää. Paperinen tutkimuslähete korvataan sähköisillä esitietokysymyksillä 1.12.2010 alkaen. Esitietokysymyksiin vastataan tutkimusta tilattaessa suoraan tietojärjestelmään (Weblab, Effica, Finnstar, Pegasos). Esitietokysymykset:
1) Onko nyt akuutti verisuonitukos? (Milloin, minkälainen?) 2) Aiemmin valtimo-/laskimotukoksia? (Milloin, minkälainen?) 3) Onko nyt akuutti infektio? 4) Onko varfariinihoito? 5) Onko fraktioimaton hepariinihoito? 6) Onko LMWH-hoito? 7) Muu hyytymiseen vaikuttava lääkitys? (Esim. dabigatraani, rivaroksabaani, ASA)
Lisäkysymykset naisille: 8) Raskaana tai juuri synnyttänyt? (Milloin?) 9) Toistuvat keskenmenot?
Paperinen tutkimuslähete tarvitaan edelleen tilaavista yksiköistä, joihin ei ole sähköistä tietojärjestelmäyhteyttä.
Plasman fosfolipidivasta-ainetutkimusten (8472 P -KardAbG ja 8307 P -B2GPAbG) määritysmenetelmät siirtyvät toiselle laitetyypille 2.5.2017 alkaen. Menetelmän periaate ei muutu, mutta laitevaihdoksen johdosta raja-arvot muuttuvat ja tuloksen tulkinnassa käytetään jatkossa raja-arvoa <10 U/ml. Jatkossa APS:lle diagnostisena pidetään kardiolipiinivasta-ainetasoa > 40 U/ml ja/tai B2GPAbG-vasta-ainetasoa > 10 U/ml kahdessa tai useammassa analyysissä vähintään 12 viikon väliajalla.