HUSLABin tutkimusohjekirjan on korvannut 15.10.2024 HUS Diagnostiikkakeskuksen "AMMATTILAISEN SIVUSTO".
Tutkimus vB-VeKaas (3649) Verikaasuanalyysi (pO2, pCO2, pH ja laskenta), laskimoverestä uudella sivustolla
Tälle sivulle osoittavat linkit pyydetään päivittämään osoittamaan uudelle sivustolle osoitteeseen
https://diagnostiikka.hus.fi/tutkimus?id=3649
Tutkimuksen vB-VeKaas (3649) tiedot vanhassa tutkimusohjekirjassa
HUOM! NÄMÄ TIEDOT EIVÄT OLE ENÄÄ AJAN TASALLA.
vB-Be, vB-HCO3-St, vB-O2Sat, vB-pCO2, vB-pH ja vB-pO2
Haartmanin sairaalan laboratorio, 78281
Tutkimuksia käytetään happoemästasapainon ja kudosten hapetustilan häiriöiden toteamiseen ja hoidon seurantaan.
Potilaan oltava levossa mahdollisimman rentona. Verenkierron riittävyys näytteenottokohdassa on aina varmistettava. Näyte otetaan mieluiten ilman puristussidettä tai se pidetään kiinnitettynä mahdollisimman vähän aikaa (enintään 10 s). Laskimonäyte otetaan yleensä kyynärvarren laskimosta.
Li-hepariiniputki 5 ml
Verinäytteet otetaan anaerobisesti elektrolyyttitasapainotettua Li-hepariinia sisältävään ruiskuun tai hepariinivakuumiputkeen. Verikaasunäytettä ei saa ottaa avoimeen putkeen.
Näyte on hyytymien muodostumisen estämiseksi sekoitettava huolellisesti mahdollisimman pian.
Näyte toimitetaan mahdollisimman nopeasti laboratorioon. Ellei määritystä voida tehdä 15 min sisällä näytteenotosta, näyte säilytetään ja kuljetetaan kylmägeelien välissä tai kylmävaraajassa (0-6 C). Näytteen paikallistakin jäätymistä on varottava. Näytettä saa säilyttää jääkaappilämpötilassa enintään 30 min ennen määritystä.
Verikaasuanalysaattorissa mitataan spesifisillä elektrodeilla pH, pCO2 ja pO2. pH- ja pCO2-arvojen perusteella lasketaan muita happoemästase-arvoja (HCO3, HCO3-St, BE eli emäsylimäärä). Verikaasuanalysaattori määrittää myös näytteen hemoglobiinipitoisuuden spektrofotometrisesti.
Päivittäin, kaikkina vuorokauden aikoina
Samana päivänä
Aikuiset vB pH 7.32 – 7.42 pCO2 5.3 – 7.3 kPa pO2* 4.0 – 6.7 kPa HCO3-St 24 – 28 mmol/l BE 0 ± 2.5 mmol/l O2Sat 65 - 80 %
*Hapen osapaine pO2 pienenee iän karttuessa.
Happoemästasapaino voi häiriintyä respiratorisesta tai metabolisesta syystä. Hengityksen heikkeneminen voi johtaa pH:n laskuun ja pCO2:n nousuun (respiratorinen asidoosi). Tila voi johtua sentraalisesta (unilääkkeet, opiaatit, aivotuumorit ja -traumat ym.) tai keuhkoperäisestä (RDS, pneumonia, keuhkoödeema ym.) syystä. Hyperventilaatio johtaa respiratoriseen alkaloosiin. Tämäkin voi olla sentraalista (mm. keskushermoston infektio, salisylaattimyrkytys, kuume, hysteria) tai keuhkoperäistä (astma, respiraattorin ylikäyttö).
Metabolisen asidoosin perussyynä voi olla mm. epätasapainoinen diabetes, kudoshypoksia (maitohappoasidoosi), munuaisten vajaatoiminta, tubulaarinen asidoosi, maksan vajaatoiminta, hyperkalemia, myrkytykset (metanoli, etyleeniglykoli) tai suoliston alueen nestemenetys (bikarbonaatin menetys). Metabolinen alkaloosi voi seurata mm. bikarbonaatin liikakäytöstä, mahanesteen (hapon) menetyksestä tai hypokalemiasta.
Tutkimus tehdään ensisijaisesti valtimoverestä (aB-HE-Tase, aB-VeKaas). Laskimonäytettä (vB-HE-Tase, vB-VeKaas) käytetään mm. yhdessä valtimonäytteen kanssa, kun niiden happipitoisuuksien vertailusta halutaan saada käsitys kudosten hapensaannista. Perifeerinen laskimonäyte yksin kuvaa lähinnä vain metabolisia happoemästasapainon muutoksia, ei niinkään respiratorisia muutoksia ainakaan koko elimistön kannalta.