HUSLABin tutkimusohjekirjan on korvannut 15.10.2024 HUS Diagnostiikkakeskuksen "AMMATTILAISEN SIVUSTO".
Tutkimus P -AntiFXa (3828) Antifaktori X-aktiivisuus, plasmasta uudella sivustolla
Tälle sivulle osoittavat linkit pyydetään päivittämään osoittamaan uudelle sivustolle osoitteeseen
https://diagnostiikka.hus.fi/tutkimus?id=3828
Tutkimuksen P -AntiFXa (3828) tiedot vanhassa tutkimusohjekirjassa
HUOM! NÄMÄ TIEDOT EIVÄT OLE ENÄÄ AJAN TASALLA.
HUSLAB Asiakasneuvonta puh. 09 471 72579, arkisin klo 07.30-15.30. HUSLAB Automaatiolaboratorio päivystysaikana puh. 09 471 72645 tai 09 471 74330.
Pienimolekyylisten hepariinien (LMWH) ja muiden hyytymistekijä X:n estäjien (esim. danaparoidi, fondaparinuuksi) käytön seuranta erityistilanteissa.
Hyytymistutkimusputki, 109 mM Na-sitraatti, 2.7 ml
3.2% Na-sitraattiplasma. Näyte säilyy erottelemattomana 8 h huoneenlämmössä. Lähetys huoneenlämpöisenä. Jos näytettä ei voida toimittaa määritettäväksi 8 tunnin sisällä, näyte on sentrifugoitava (10 - 15 min 2500 g), plasma eroteltava muoviputkeen ja lähetettävä pakastettuna. Mikäli potilaalla on fraktioimaton hepariinihoito (UFH), säilyy näyte erottelematta 2 h ajan huoneenlämmössä ja se on eroteltava jos näytettä ei voida toimittaa analyysiin 2 tunnin sisällä.
Määritetään, kuinka paljon tutkittava plasma inhiboi aktivoitua hyytymistekijä X:ta (anti-FXa -aktiivisuus, U/ml). Menetelmässä näytteeseen ei lisätä antitrombiinia. Akkreditoitu menetelmä.
Akkreditoitu testauslaboratorio T055
Päivittäin kaikkina vuorokauden aikoina.
Samana päivänä.
Pienimolekyylisten hepariinien (LMWH) käyttö ei yleensä vaadi laboratorioseurantaa. Ko. tutkimuksella voidaan tehdä hepariinin tai hepariinin kaltaisten antikoagulanttien aiheuttaman hyytymistekijä X:n aktiivisuuden estovaikutuksen seurantaa erityistilanteissa. Pitoisuusmääritykset ovat aiheellisia lapsipotilailla sekä suurentuneen vuotovaaran, maksan ja munuaisten vajaatoiminnan sekä raskauden yhteydessä. Tutkimuksesta on hyötyä arvioitaessa huomattavan obeesien tai pienipainoisten potilaiden hepariiniannosta. Myös trombolyysihoidon jälkeen sekä antitromboottisen kombinaatiolääkityksen yhteydessä ajoittainen AntiFXa-määritys on tarpeen vuotoriskin arvioimiseksi. Pitoisuuksia seurataan myös dialyysin ja plasmanvaihtojen yhteydessä. Munuaisten vajaatoiminnassa jopa profylaksiannos voi kumuloitua.
Laboratorioseurannassa näytteenoton oikea ajoitus on tärkeää. Annosta ei säädetä näiden pitoisuuksien mukaan, paitsi jos potilaalla on esim. graavi munuaisten vajaatoiminta ja suuri tukosriski (esim. raskaus, sydämen tekoläppä). Huippupitoisuus saavutetaan 3-4 tuntia pistoksesta: käytettäessä tukoksen hoitoannosta 1 mg/ kg (100 IU/kg) enoksapariinin tai 100 IU/kg daltepariinin (sc) kahdesti vuorokaudessa vaste on tavallisesti n. 0.6-1.0 anti-FXa U/ml. Noin 10-12 tuntia lääkkeen annosta eli 2-pistoshoidossa hieman ennen seuraavaa pistosta, hoitoannoksen vasteet ovat yleensä 0.2-0.5 anti-FXa U/ml, jos hemostaasin muut osatekijät ovat kunnossa eikä ole perussairauksia (esim. maksakirroosi), jotka heikentävät veren hyytymistä. AntiFXa tason ylittäessä 0.7 IU/ml, lääkepitoisuus voi altistaa verenvuotokomplikaatioille, erityisesti munuaisten vajaatoiminnassa.
Hepariinien biologinen aktiivisuus riippuu potilaan antitrombiinitasosta. Käytetyssä laboratoriomenetelmässä ei tehdä antitrombiinilisäystä, joten potilaan selvä antitrombiinin vajaus vaikuttanee antiFXa-määrityksen tulostasoon. Vaikeissa akuutin faasin reaktioissa antiFXa-tasot voivat jäädä tavallista matalammiksi.
Menetelmä soveltuu sellaisenaan enoksapariini- (Klexane), daltepariini- (Fragmin) ja tintsapariinihoidon (Innohep) seurantaan. Kliinisessä työssä on huomioitava, että tintsapariinilla on FXa-estovaikutuksen lisäksi myös enoksapariinia ja daltepariinia laajempaa hyytymistä estävää vaikutusta (trombiini). Menetelmällä voidaan mitata luotettavasti suoraan fraktioimattoman hepariinin (UFH) pitoisuuksia (IU/ml), mutta ensisijaisesti UFH:n seurantaan suositellaan APTT-ajan käyttämistä (UFH:lla on FXa-estovaikutuksen lisäksi myös merkittävästi trombiinia estävää vaikutusta).
Oraaliset FXa-estäjät (apiksabaani, edoksabaani, rivaroksabaani) nostavat anti-FXa-tasoja (LMWH / UFH-kalibroitu menetelmä). Anti-FXa ei sovellu näiden lääkeaineiden hoitovasteen arviointiin, mutta sitä voidaan käyttää erityistilanteissa: mittaamattoman matala anti-FXa poissulkee lääkevaikutuksen. Rivaroksabaanin pitoisuutta voidaan tarvittaessa arvioida tutkimuksella 6266 P -aFXaRiv, apiksabaanin pitoisuutta tutkimuksella 6348 P -aFXaApi ja edoksabaanin pitoisuutta tutkimuksella 6459 P -aFXaEdo.
Andexaneetti alfa (Ondexxya) vaikuttaa anti-FXa tuloksiin tasoja nostavasti, joten lääkkeen jälkeen mitattu anti-FXa taso ei ole luotettava.
Menetelmällä voidaan mitata luotettavasti suoraan (ilman erillistä vakiointia) sekä LMWH- että fraktioimattoman hepariinin pitoisuuksia (IU/ml).