HUSLAB - tutkimusohjekirja

Tutkimuksen P -Bil (4592) tiedot vanhassa tutkimusohjekirjassa

HUOM! NÄMÄ TIEDOT EIVÄT OLE ENÄÄ AJAN TASALLA.

Tiedustelut

HUSLAB-talo, Meilahti, Asiakaspalvelu puh. 09 471 72579 (arkisin päiväaikana). Päivystysaikana oman laboratorion päivystysnumerosta (HUSLAB-talo, Meilahden alueen sairaalat, puh. 09 471 72645)

Indikaatiot

Maksa- ja sappitiesairauksien sekä hemolyyttisten tilojen diagnostiikka. Keltaisuuden syyn selvittäminen.

Näyteastia

Li-hepariiniputki 5 ml

Näyte

Näyte säilyy vuorokauden jääkaapissa. Pitempiaikaista säilytystä varten näyte pakastetaan. Vastasyntyneiltä näyte otetaan li-hepariini mikroputkeen, jolloin plasmaa tarvitaan vähintään 150 µl.

Menetelmä

Fotometrinen. Akkreditoitu menetelmä (ei tällä hetkellä Kymenlaakson alueen laboratorioissa).

Akkreditoitu testauslaboratorio T055

Tekotiheys

Päivittäin, kaikkina vuorokauden aikoina

Tulokset valmiina

Samana päivänä

Viitearvot

0 - 1 vrk	alle 100	µmol/l
2 - 6 vrk	alle 200	µmol/l
7 - 20 vrk	alle 100	µmol/l
21 - 30 vrk	alle 50	µmol/l
1-3 kk	alle 30	µmol/l
Alkaen 4 kk	alle 20	µmol/l

Tulkinta

Tutkimusta käytetään maksan ja sappiteiden sairauksien sekä hemolyyttisten tilojen diagnostiikassa. Bilirubiini muodostuu RES-soluissa hemoglobiinin hemistä ja kulkeutuu albumiiniin sidottuna maksasoluihin, joissa tapahtuu sen konjugaatio glukuronihappoon. Konjugoitunut bilirubiini (normaalisti 90 % diglukuronidina, 10 % monoglukuronidina) eritetään sappinesteessä suolistoon. Bilirubiinimäärityksestä (P -Bil) saadaan konjugoitumattoman ja konjugoituneen bilirubiinin yhteenlaskettu pitoisuus. P -Bil-Kj-tutkimus tuottaa konjugoituneen bilirubiinin pitoisuuden, joten tulosten erotus kuvaa konjugoitumattoman bilirubiinin pitoisuutta.

Konjugoitumattoman bilirubiinin pitoisuuden nousu perustuu hemolyyttisissä tiloissa ja eräissä erytropoieesin häiriöissä bilirubiinin liikatuotantoon. Terve maksa pystyy eliminoimaan bilirubiinin vielä sen tuotannon ollessa lisääntynyt noin kolminkertaiseksi; sen jälkeen potilas tulee ikteeriseksi. Ikterus ilmenee silmien kovakalvolla P -Bil-pitoisuuden ollessa n. 50 µmol/l ja iholla lievästi korkeammissa pitoisuuksissa. Konjugoitumaton bilirubiini lisääntyy myös, kun bilirubiinia konjugoivan UDP-glukuronyylitransferaasi-entsyymin aktiivisuus on alentunut geneettisistä syistä. Näistä lievin ja yleisin (esiintyvyys väestöissä 3-5 %) on Gilbertin tauti. Siinä entsyymin aktiivisuus on 20-30 % normaalista, P -Bil koholla, mutta yleensä enintään n. 50 µmol/l. Gilbertin taudissa myös bilirubiinin absorptiossa maksasoluihin voi olla häiriötä, mutta hoitoa ei yleensä tarvita. Vakavampi entsyymipuutos esiintyy Crigler-Najjarin taudissa. Sen vaikeammassa tyypissä I UDP-glukuronyylitransferaasi puuttuu kokonaan, P-Bil on yleensä yli 350 µmol/l. Crigler-Najjarin taudin tyypissä II entsyymin aktiivisuus on alle 10 % normaalista, P -Bil luokkaa 80 - 350 µmol/l. Neonataali-ikterus johtuu myös tavallisesti konjugaatiohäiriöstä, mutta myös konjugoidun bilirubiinin pitoisuus voi olla koholla (esim. neonataalihepatiitissa tai sappitieatresiassa).

Ekstra- tai intrahepaattisessa sappistaasissa nousee ensisijaisesti P -Bil-Kj -pitoisuus. P -Bil-Kj-pitoisuus nousee myös eräissä harvinaisissa häiriöissä kuten Rotorin tauti (konjugoituneen bilirubiinin kuljetushäiriö maksasoluissa) ja Dubin-Johnsonin tauti (konjugoituneen bilirubiinin häiriintynyt eritys). Maksasoluvaurioissa (hepatiitti, kirroosi, lääkkeiden toksinen maksavaikutus) molempien bilirubiinimuotojen plasmapitoisuus on lisääntynyt. Konjugoidun muodon pitoisuus lisääntyy tavallisesti runsaammin.

Indosyaniinivihreä häiritsee määritystä. Jos potilaalle on hiljattain tehty toimenpide, jossa käytetään indosyaniinivihreää, tulisi näyte ottaa eliminaatioajan jälkeen (puoliintumisaika 3-4 minuuttia). Eltrombopagi (kauppanimi Revolade) häiritsee määritystä ja aiheuttaa virheellisen korkeita tuloksia (terapeuttisella alueella häiriövaikutus n. +15%).