Varfariinin yksilölliseen annostukseen liittyvien VKORC1- ja CYP2C9-geenivariaatiot, DNA-tutkimus verestä
| 6343 | B -Varfa-D |
Osatutkimukset
B -CYP2C9 ja B -VKORC1
Tiedustelut
Genetiikan laboratorio, puh. 09 471 74339 toimisto tai 09 471 75905 lääkäri tai Genetiikanlaboratorio(at)hus.fi
Yhteyshenkilöt
lääkäri Mikko Niemi: mikko.niemi
hus.fi / 050 428 0998 ja laboraattori Mari Korhonen: mari.korhonenhus.fi / 050 427 9184
Lähete
Indikaatiot
Varfariinilääkehoidon farmakogenetiikkaan perustuvan yksilöllisen annostelun optimointi, erityisesti hoitoa aloitettaessa.
Näyteastia
EDTA-putki 5/3 ml
Näyte
Näyte lähetetään huoneenlämpöisenä eikä se saa jäätyä. Meilahden alueella otettu näyte lähetetään välittömästi Genetiikan laboratorioon (putkipostiasema HUSLAB-talon moniajoasema 6300). Meilahden ulkopuolelta tuleva näyte toimitetaan osoitteella HUSLAB-talo, Näytteiden vastaanotto, Topeliuksenkatu 32, Tunnus 5000493, Info MNVO, 00006 VASTAUSLÄHETYS. Kiireelliset näytteet pyydetään merkitsemään paketin ulko- ja sisäpuolelle merkinnällä "Kiireellinen".
Menetelmä
Syklinen minisekvensointi. Akkreditoitu menetelmä.
Akkreditoitu testauslaboratorio T055
Tulokset valmiina
Kahden viikon kuluessa näytteen saapumisesta. Näytteen tulosta odotettaessa antikogulaatiohoidon voi toteuttaa käyttämällä pienimolekyylistä hepariinia tai muuta vaihtoehtoista antikoagulaatiota.
Yleistä
Varfariinihoitoa käytetään pääasiassa ehkäisemään tai hoitamaan veren liiallisesta hyytymisestä aiheutuvia verisuonitukoksia, joita ovat distaaliset (ala- ja yläraajojen) ja sentraaliset (esim. mesenteriaali-, porta- ja sinus-) laskimotromboosit tai niiden embolisaatiot (kuten keuhkoembolia, aivo-, ylä- ja alaraajavaltimoiden tukokset). Lisäksi sydämen eteisvärinään, vaikeisiin sydänsairauksiin ja tekoläppiin liittyy suurentunut paikallinen hyytymän muodostus ja embolisaatioriski, joita estetään antikoagulaatiohoidolla.
Varfariini on K-vitamiinin vastavaikuttaja, joka häiritsee K-vitamiiniriippuvaisten hyytymistekijöiden FII, FVII, IX ja X biosynteesiä. Hoitotavoitealueella (yleisimmin INR 2-3, joissain tapauksissa INR 2,5-3,5) hyytymistekijät kykenevät toimimaan vain noin 20 %:sti verrattuna antikoaguloimattomaan vereen. Varfariinin annostarve vaihtelee noin 0,5 mg:sta yli 10 mg:aan vuorokaudessa ja yksilötasolla annostarpeeseen vaikuttavat mm. potilaan ikä, paino, ravinto, muut sairaudet ja lääkitykset sekä geneettiset tekijät. On todettu, että kolmanneksella potilaista (kolmanneksen ajasta) hoitotaso on tavoitteiden ulkopuolella, jolloin vuotoriski tai toisaalta tukosriski on kohonnut. Vuotoriski on suurin hoidon ensiviikkoina.
Tärkeimmät varfariinin annostarpeeseen vaikuttavat geneettiset tekijät liittyvät varfariinin metaboliaan (lähinnä maksan sytokromi P450 entsyymin CYP2C9 aktiivisuus) ja K-vitamiiniepoksidireduktaasientsyymin toimintaan. Antikoagulaatiovaikutuksen aiheuttaa pääasiallisesti S-varfariini, jonka puhdistuma riippuu vahvasti CYP2C9-entsyymin aktiivisuudesta. CYP2C9-entsyymiä koodaavassa geenissä tunnetaan kaksi yleistä toiminnallisesti tärkeää varianttia: CYP2C9*2 (nukleotidivariaatio eksonissa 3) ja CYP2C9*3 (nukleotidivariaatio eksonissa 7). Suomalaisessa väestössä näiden alleelien esiintymisfrekvenssit ovat noin 12 % ja 7 %. K-vitamiiniepoksidireduktaasin alayksikkö 1 (VKORC1) -geenin alueella tunnetaan mm. polymorfiset kohdat -1639G>A ja 1173C>T, joiden esiintymisfrekvenssiksi on arvioitu valkoihoisessa väestössä noin 40 %.
Tutkimuspaketti sisältää CYP2C9-välitteiseen lääkeainemetaboliaan vaikuttavat yleisimmät polymorfiset alleelit CYP2C9*1 (Arg144Ile359), CYP2C9*2 (Cys144Ile359) ja CYP2C9*3 (Arg144Leu359). Tutkimus kattaa myös VKORC1-alleelit -1639A ja 1173T, joiden on todettu liittyvän keskimääräistä pienempään varfariinin annostarpeeseen. Tutkimus ei kata harvinaisia geneettisiä tekijöitä.
Tulkinta
CYP2C9*2- ja CYP2C9*3-alleelit koodaavat proteiineja, joiden entsyymiaktiivisuus on alentunut ja hidas metabolia johtaa potilailla keskimääräistä pienempään lääkeaineannostarpeeseen. Varfariiniannostarve on heterotsygooteilla CYP2C9*2-alleelin kantajilla noin 20 % ja heterotsygooteilla CYP2C9*3-alleelin kantajilla noin 30-40 % keskimääräistä pienempi. Sekä CYP2C9*2- että *3-alleelien kantajilla näyttää olevan lisääntynyt riski saada verenvuotoja varfariinihoidon alkuvaiheessa.
VKORC1-alleelien -1639A ja 1173T on yhdessä varfariinimetaboliaan liittyvän CYP2C9*3-alleelin, potilaan iän ja pituuden (tai painon) kanssa todettu vaikuttavan potilaan päivittäisen varfariiniannoksen määräytymiseen noin 50 %:n osuudella. Varfariinin annostukseen vaikuttavista genotyyppi- ja muista tekijöistä saa lisätietoa web-osoitteesta www.warfarindosing.org.
Tuloksesta annetaan erillinen lausunto.
Huomautuksia
CYP2C9-tutkimus voidaan tehdä eri indikaatiolla erillisenä tutkimuksena (20473 B -CYP2C9).
Tutkimus B -Varfa-D päivitetty 27.01.2017 / MK
Viimeisin päivitys: 18.01.2022 klo 10:30.