HUSLAB - tutkimusohjekirja

Tutkimuksen -MDRsVi (6730) tiedot vanhassa tutkimusohjekirjassa

HUOM! NÄMÄ TIEDOT EIVÄT OLE ENÄÄ AJAN TASALLA.

Tiedustelut

Bakteriologian laboratorio, (09) 471 73283 tai 471 73040

Lähete

Bakteriologian tutkimukset

Indikaatiot

Seulontaviljely moniresistenttien gram-negatiivisten sauvojen (CPE, ESBL, moniresistentti Acinetobacter ja Pseudomonas aeruginosa) kolonisaation osoittamiseen.

Näyteastia

eSwab-nestekuljetusputki

Näyte

Kolonisaatiota tutkittaessa lähetetään näytteeksi uloste- tai rektumsivelynäyte otettuna eSwab-putkeen. Näyte voidaan ottaa myös infektiofokuksesta tai aikaisemmin kolonisoituneesta kohdasta, jolloin se otetaan kuten tavallinen bakteeriviljelynäyte (ei ihon puhdistusta ennen näytteen ottoa). Virtsan MDRs-viljelyä varten näytteeksi lähetetään virtsaa (n. 2 ml) puhtaassa putkessa tai säilöntäaineellisessa virtsaviljelynäyteputkessa. Näytteen lyhytaikainen säilytys ja lähetys huoneenlämmössä, yli yön säilytys jääkaapissa.

Menetelmä

Viljely erikoiselatusaineilla, tunnistaminen, herkkyysmääritys ja resistenssigeenien osoitus PCR- tekniikalla. Karbapeneemiresistenssigeenien osoittaminen PCR -testillä tehdään CPE-kannoiksi epäillyistä enterobakteerilöydöksistä sekä moniresistenteistä Pseudomonas aeruginosa -löydöksistä. Akkreditoitu menetelmä.

MDRsVi on kaksivaiheinen tutkimus. Selektiivisellä maljalla kasvavasta näytteestä tehdään jatkoviljely, MDRsJVi, josta tunnistetaan bakteerit ja tehdään mikrobilääkeherkkyydet.

Akkreditoitu testauslaboratorio T055

Tekotiheys

Viljely joka päivä (ma-su).

Tulokset valmiina

1-2 työpäivän kuluessa.

Tulkinta

Normaalisti negatiivinen. Seulontavastausvaihtoehdot ovat: negatiivinen (negat) tai katso jatkoviljely (ks.jatkovi). Jatkoviljely tehdään ilman erillistä pyyntöä.

Positiivinen löydös vastataan jatkoviljelystä seuraavasti:

CPE: Karbapenemaasigeenin omaava enterobakteeri. Näytteestä vastataan kaikki karbapeneemiherkkyydeltään alentuneet enterobakteerilöydökset ja niistä osoitetaan mahdolliset karbapenemaasigeenit.

ESBL: Laajakirjoista beeta-laktamaasia tuottava enterobakteeri, tavanomaisimmin E.coli, Klebsiella pneumoniae tai Proteus mirabilis.

Moniresistentti Ps. aeruginosa: meropeneemille ja keftatsidiimille resistentistä kannasta määritetään mahdolliset karbapenemaasigeenit. Vain sellaiset löydökset, joilla on joku karbapenemaasigeeni, katsotaan sairaalahygienisesti merkittäviksi.

Moniresistentti Acinetobacter: meropeneemille resistentti Acinetobacter katsotaan sairaalahygienisesti merkittäväksi löydökseksi.

Huomautuksia

Gram-negatiivisten sauvojen resistenssi beetalaktaamiantibiooteille voi perustua a) bakteerien ulkokalvon läpäisevyyden muutoksiin, b) lääkeaineiden aktiiviseen ulospumppaukseen tai c) beetalaktaamiantibiootteja hajoittaviin laajakirjoisiin entsyymeihin (esim. kefalosporinaasit, karbapeneemaasit). Ensin mainittuja mekanismeja (a ja b) pidetään yleensä palautuvina, jotka häviävät antibioottihoidon loputtua. Antibiootteja hajottaviin entsyymeihin perustuvat mekanismit leviävät helposti bakteerista toiseen, mistä syystä ne ovat sairaalahygieenisesti merkittävimpiä. Tällaisia ovat lukuisat eri ESBL-ominaisuuden aiheuttavat entsyymit sekä karbapenemaasit. Tavallisimpia karbapenemaasiperheitä enterobakteereilla tällä hetkellä ovat KPC, NDM ja OXA-48.

CPE-kannoiksi kutsutut karbapenemaasigeenin omaavat Enterobacteriaceae-heimon bakteerit (mm. Klebsiella pneumoniae, E .coli) ovat yleensä myös muille vaihtoehtoisille lääkeaineryhmille resistenttejä ja voivat levitä helposti sairaalaympäristössä, mikä tekee niistä erityisen sairaalahygieenisen ongelman. Mm. K. pneumoniaella esiintyy kuitenkin runsaasti myös solukalvon permeabiliteettimuutoksia, joten vasta karbapenemaasigeenin osoittaminen varmistaa löydöksen CPE-kannaksi.

Ympäristöperäisillä bakteereilla, kuten Pseudomonas aeruginosa ja Acinetobacter baumannii, esiintyy monia laajakirjoisia beetalaktamaaseja. Joissakin, erittäin harvinaisissa tapauksissa näilläkin lajeilla karbapeneemiresistenssi voi aiheutua myös siirtyvästä karbapenemaasigeenistä.