HUSLAB - tutkimusohjekirja

Tutkimuksen Pt-RadJodH (7920) tiedot vanhassa tutkimusohjekirjassa

HUOM! NÄMÄ TIEDOT EIVÄT OLE ENÄÄ AJAN TASALLA.

Tiedustelut

Isotooppiyksikkö Meilahti (09) 471 72554, KFI-yksikkö Jorvi (09) 471 82020, Eksoten KFI-yksikkö (05) 352 5467.

Indikaatiot

Kilpirauhasen liikatoiminnan hoito. Hoidon tarkoituksena on paikallisesti säteilyn avulla vähentää toimivan kilpirauhaskudoksen määrää. Suurin osa radioaktiivisesta jodista kertyy kilpirauhaseen, josta se vähitellen häviää.

Isotooppihoito on suunniteltava potilaskohtaisesti siten, että säteilyannos hoidettavassa kudoksessa tai elimessä on riittävä toivotun vaikutuksen aikaansaamiseksi. Samalla kohdealueen ulkopuolisiin kudoksiin kohdistuvan säteilyannoksen on oltava mahdollisimman pieni. Polikliinisissä hoidoissa aktiivisuus on noin 300 - 800 MBq.

Esivalmistelu

Potilaan tulee olla ravinnotta 2 tuntia ennen radiojodihoitoa ja 2 tuntia sen jälkeen.

Jodia sisältävien valmisteiden välttäminen ja jodiköyhän dieetin noudattaminen parantaa radiojodin kertymistä kilpirauhaseen. Parhaaseen hoitovasteeseen pääsemiseksi kannattaa seuraavia suosituksia noudattaa: Tyreostaatti (esim. karbimatsoli Tyrazol, propyylitiourasiili Tiotil) tauolle 2 vrk ennen hoitoa.

Rytmihäiriölääke (esim. Amiodaroni) tauolle 1 - 6 kk ennen hoitoa (vaihtelee). Muut jodipitoiset lääkkeet ja valmisteet (yskänlääkkeet, vitamiinivalmisteet, luontaistuotevalmisteet, merilevävalmisteet ja jodipitoiset antiseptit kaikissa muodoissaan, kuten ihovoiteet, silmätipat, nesteet, perä- ja emätinpuikot) tauolle 1 - 2 viikkoa ennen hoitoa (jodipitoisuudesta riippuen).

Ravintoainesuositus: 1 - 2 viikkoa ennen hoitoa vältettävä ruokasuolan, merikalan ja munatuotteiden käyttöä, maitovalmisteita korkeintaan 6 dl päivässä, vähäsuolainen ruokavalio. Röntgenvarjoaineet: suonensisäiset vesiliukoiset 2 kk tauko ennen hoitoa, suunkautta otettavat rasvaliukoiset 3 kk tauko ennen hoitoa. Öljypohjaiset röntgenvarjoaineet voivat heikentää kilpirauhasen jodikertymää pitkään, bronkografiavarjoaine 6 - 12 kk ja lymfo-, myelo- tai salpingografiavarjoaineet jopa 2 - 10 vuotta.

Potilaalle on annettava jo ennen hoitoon lähettämistä tutustuttavaksi radiojodihoidon potilasohje, jota on saatavana kahtena erilaisena versiona suunnitellusta aktiivisuudesta riippuen (alle 400 MBq ja yli 400 MBq). Potilaalle kerrotaan etukäteen myös suullisesti, mitä säteilysuojeluohjeita hänen tulee noudattaa hoidon jälkeen erityisesti lasten ja raskaana olevien naisten suhteen. Potilaalle kerrotaan myös jo ennen hoitoon lähettämistä, että hoidon jälkeen on pidättäydyttävä tulemasta raskaaksi tai siittämästä lapsia noin neljän kuukauden ajan. Lisäksi potilasta tulee informoida siitä, että hoidon seurauksena usein on hypotyreoosi.

Radiojodihoidossa annettavan jodin määrä on 0,05 - 0,18 mikrogrammaa, mikä on pienempi kuin päivittäinen ravinnosta keskimäärin saatavan jodin määrä. Hoito voidaan siis huoletta antaa jodiallergisille.

Koska huomattava osa radiojodista erittyy virtsaan ensimmäisinä hoidon jälkeisinä vuorokausina, virtsanäytteitä ei pitäisi kerätä tai lähettää kahden ensimmäisen vuorokauden aikana.

Jos ¹³¹I -hoidon saanut potilas on vuodeosastohoidossa ja jää hoidon jälkeen sairaalaan, hänellä on oltava erillinen potilashuone tai sellainen vuodepaikka, jossa etäisyys muihin, alle 60-vuotiaisiin potilaisiin on yli 2 metriä. Potilashuoneessa on oltava omat peseytymistilat ja WC, jotta virtsa ei joudu kosketuksiin muiden potilaiden kanssa. Potilashuone on merkittävä säteilyvaaraa osoittavalla merkillä.

Myös sellaisille inkontinenteille jodihoitopotilaille, jotka eivät itse pysty huolehtimaan virtsahygieniastaan, tulee varata etukäteen vuode- tai hoivakotipaikka hoidon jälkeiselle 3 vuorokaudelle, vaikka muuta tarvetta hoitoon ei olisi. Tällaisten potilaiden hoidossa tulisi noudattaa erityistä varovaisuutta käsiteltäessä vaippoja, katetripusseja, vaatteita tai muita radioaktiivisen virtsan kontaminoimia esineitä. Virtsaan ei saa koskea paljain käsin, koska jodi imeytyy merkittävässä määrin myös ihon kautta ja kulkeutuu hoitavan henkilön kilpirauhaseen. Vaippoja tulee käsitellä nitriilikäsinein, joita pitäisi olla kahdet päällekkäin. Latex- ja vinyylikäsineet päästävät jodin lävitseen. Virtsan kontaminoimat vaipat tulee pakata tiiviisiin pusseihin ja toimittaa heti sellaiseen jäteastiaan, jonka lähettyvillä ei oleskella. Inkontinenteille potilaille suositellaan kestokatetrin asentamista ennen hoitoa. Katetripussit tyhjennetään roiskeita välttäen viemäriin. Kolmen vuorokauden kuluttua radiojodia ei enää merkittävässä määrin erity virtsaan ja ylimääräisistä varotoimenpiteistä sen suhteen voidaan luopua.

Suoritus

Hoidon antava lääkäri tarkistaa vielä, että potilas on tietoinen häntä koskevista säteilysuojelurajoituksista hoidon jälkeen. Tämän jälkeen potilas nielee radiojodikapselin pienen vesimäärän kanssa. Muistamattomalla potilaalla tulee olla mukanaan saattaja, joka kykenee huolehtimaan säteilysuojelutoimenpiteistä kapselin oton jälkeen.

Sairauskertomukseen tehdään merkintä saadusta hoidosta. Merkinnän tulee sisältää seuraavat tiedot: päivämäärä ja kellonaika, radionuklidi ja kemiallinen muoto, potilaalle annetun radiolääkkeen aktiivisuus sekä isotooppilääkärin tiedot.

Menetelmä

Hoidon tarkoituksena on paikallisesti säteilyn avulla vähentää toimivan kilpirauhaskudoksen määrää. Radiojodi (¹³¹I) liukenee mahalaukussa 10 - 20 minuutissa ja kertyy hyperaktiiviseen kilpirauhaseen nopeasti.

Huomautuksia

Radiojodihoidon jälkeen imetys on lopetettava kokonaan. Raskaus on vasta-aihe.

Hemodialyysipotilaiden radiojodihoitoa suunniteltaessa tulee etukäteen ottaa yhteyttä isotooppiyksikköön, jotta hoito ja varotoimenpiteet voidaan suunnitella asianmukaisesti.

Hoitoindikaation ja muiden tarpeellisten tietojen on käytävä selvästi ilmi jo lähetteestä, jotta hoito voidaan suorittaa optimaalisesti. Lähetteessä täytyy olla lääkärin määräämä aktiivisuus allekirjoituksella varustettuna. Myös sähköinen allekirjoitus kelpaa.

Annettava aktiivisuus harkitaan potilaskohtaisesti. Se on polikliinisissä hoidoissa noin 300 - 800 MBq.