HUSLAB - tutkimusohjekirja

Tutkimuksen aB-HET-Oks (8169) tiedot vanhassa tutkimusohjekirjassa

HUOM! NÄMÄ TIEDOT EIVÄT OLE ENÄÄ AJAN TASALLA.

Osatutkimukset

aB-Be, aB-Hb, aB-Hb-CO, aB-Hb-Met, aB-HbO2, aB-HCO3-St, aB-O2-Vol%, aB-O2Sat, aB-pCO2, aB-pH, aB-pO2, P -Ca-Ion., P -Ca-IonA, P -K ja P -Na

Tiedustelut

Meilahden sairaalan laboratorio, p. (09) 471 72645

Indikaatiot

Tutkimuksia käytetään happoemästasapainon ja kudosten hapetustilan häiriöiden toteamiseen ja hoidon seurantaan sekä häkämyrkytyksen ja methemoglobinemian diagnostiikassa.

Esivalmistelu

Valtimonäytteet ottaa hoitava lääkäri/ osasto.

Näyteastia

Ca-titrattu Li-hepariiniruisku

Näyte

Näyte otetaan Ca-titrattua hepariinia sisältävään ruiskuun. Näytteen säilytys: Ks. Happoemästase ja elektrolyytit (aB - HET-Ion).

Menetelmä

Tehdään verikaasuanalysaattori-oksimetrillä. Oksimetrillä määritetään näytteen spektristä hemoglobiinipitoisuus (Hb) sekä tämän osuuksina oksihemoglobiini (HbO2), deoksihemoglobiini (RHb), karboksihemoglobiini (Hb-CO) ja methemoglobiini (Hb-Met). Lisäksi saadaan laskennallisina parametreinä hemoglobiinin happikyllästeisyys (HbO2:n osuus kokonais-Hb:sta, aB-HbO2 ja osuus toiminnallisesta Hb:sta, aB-O2Sat) sekä hapen tilavuusosuus (happisisältö) (aB-O2-Vol%).

Laskentaan käytetään seuraavia kaavoja:

B -HbO2 (tai FHbO2) = (HbO2/(HbO2 + RHb + Hb-CO + Hb-Met)) x 100 (%)

B -O2Sat (tai sO2) = (HbO2/(HbO2 + RHb)) x 100 (%)

B -O2-Vol% = 1.39 x HbO2 (g/l) + 0.224 x pO2 (kPa)

Tekotiheys

Päivittäin, kaikkina vuorokauden aikoina.

Tulokset valmiina

Tunnin sisällä näytteenotosta.

Tulkinta

Oksimetriosatutkimusten viitearvot:

 aB-Hb-Met    alle 2 % kokonais-Hb:sta
 aB-Hb-CO     0,4 - 2 % kokonais-Hb:sta (ei-tupakoivat)
 (Tupakoivilla viiteyläraja 6 %)
 aB-HbO2      94.0-98.0 %
 aB-O2Sat     95.0-98.5 %
 aB-O2-Vol%   18-23 % (180-230 ml/l, 8.0-10.3 mmol/l)

Muiden osatutkimusten viitearvot: Katso aB-HE-Tase (1541),P -K (1999), P -Na (3622) ja P -Ca-Ion (9225).

Valtimoveren hemoglobiinin (aB-Hb) toiminnalliset muodot ovat oksihemoglobiini (aB-HbO2) ja deoksihemoglobiini (aB -RHb). Lisäksi voi esiintyä ei-toiminnallisia muotoja eli dyshemoglobiineja: karboksihemoglobiini (aB-Hb-CO), methemoglobiini (aB-Hb-Met) ja sulfhemoglobiini. Nämä alentavat hemoglobiinin hapenkuljetuskykyä kudoksiin.

Hemoglobiinin affiniteetti hiilimonoksidiin on 240-kertainen happeen verrattuna, joten hiilimonoksidi kilpailee hapen kanssa hemoglobiiniin sitoutumisesta tehokkaasti jo pienissäkin sisäänhengitysilman häkäpitoisuuksissa. Lisäksi hemoglobiiniin sitoutunut hiilimonoksidi vaikeuttaa hemoglobiiniin sitoutuneen hapen luovutusta kudoksiin.

Häkämyrkytys aiheutuu yleensä siitä, että hengitysilma sisältää hiilen epätäydellisessä palamisessa syntynyttä hiilimonoksidia, mutta myös ihon kautta imeytynyt metyleenikloridipitoinen maalinpoistoaine voi elimistössä metabolisoituessaan aiheuttaa häkämyrkytyksen. Lievä myrkytys (Hb-CO 10 - 20 %) aiheuttaa päänsärkyä, huimausta ja pahoinvointia, vaikea myrkytys (Hb-CO yli 40 %) kouristuksia, sydän- ja keskushermostovaurioita, kooman ja mahdollisen kuoleman.

Eräiden lääkeaineiden (sulfonamidit, bentsokaiini, amyylinitriitti), ruoka-aineiden (pinaatti, kaali) ja kemikaalien (aniliiniväriaineet) vaikutuksesta hemoglobiinin ferrorauta hapettuu ferrimuotoon. Tällöin muodostuu methemoglobiinia, joka ei pysty sitomaan happea ja myös vaikeuttaa normaalin hemoglobiinin hapenluovutusta kudoksissa. Methemoglobinemia voi myös johtua methemoglobiinireduktaasi-entsyymin geneettisestä vajauksesta, jossa jopa 10 - 30 % hemoglobiinista voi olla methemoglobiinina. Potilaat ovat melko lievissäkin methemoglobinemia-tiloissa (Hb-Met 10 - 20 %) syanoottisia ("ruskea syanoosi"), mutta muuten vähäoireisia. Vaikeammissa tapauksissa (Hb-Met 20 - 60 %) he kärsivät päänsärystä, huimauksesta, sydämen rytmihäiriöistä, asidoosista ja hengitysvaikeuksista. Veri on väriltään suklaanruskeaa.

Muilla oksimetritutkimuksilla saadaan laskennallisina parametreinä hemoglobiinin happikyllästeisyys (oksihemoglobiinin %-osuus) kokonais-hemoglobiinista (aB-HbO2 eli FHbO2) ja toiminnallisesta (happea kuljettamaan pystyvästä) hemoglobiinista (aB-O2Sat eli sO2), sekä hapen tilavuusosuus eli veren happisisältö (aB-O2-Vol%). Viimemainitusta muodostaa valtimoveressä hemoglobiinin kuljettama happi noin 98.5 % ja liuennut happi noin 1.5 %, jos Hb-arvo on viitealueella. Tutkimuksilla selvitetään hemoglobiinin hapenkuljetuskykyä ja kudosten hapensaantia. Valtimoveren happisaturaation määritystä sekä tietoa hapen tilavuusosuudesta veressä tarvitaan usein leikkausten yhteydessä ja muussa akuuttihoidossa.