Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan
| 20271 | Pt-Gluk-R |
P -Gluk ja P -GLUK-O
Puh. 471 72579
lääkäri Lasse Uotila: lasse.uotila
hus.fi / (09) 471 74306 / 050 427 1548
Ensisijainen tutkimus diabetes mellituksen sekä heikentynyt glukoosin sieto (IGT)- ja heikentynyt paastoglukoosi (IFG) - tilojen diagnostiikkaan, ellei kyseessä ole raskausdiabeteksen diagnostiikka, jolloin tulee käyttää tutkimusta 1483 Pt-Gluk-R1.
Potilas paastoaa edellisestä illasta klo 20 alkaen. Koe suoritetaan aamulla klo 8. Vettä saa nauttia, ei kuitenkaan kokeen aikana.
Aikuiset: Ennen rasituskokeen alkua tehdään glukoosimääritys vieritestimittarilla (P -Gluk-O). Jos paastoglukoosi on perusterveydenhuollon potilailla yli 8.0 mmol/l tai erikoissairaanhoidon potilailla yli 10.0 mmol/l, rasitusta ei tehdä. Kun paastoverinäyte on otettu, potilas nauttii glukoosiliuoksen, jossa on 75 g glukoosia 300 ml:ssa vettä. Plasman glukoosinäytteet (P -Gluk) otetaan tässä kokeessa seuraavasti: 0 ja 2 tuntia.
Lapset: Ennen rasituskokeen alkua tehdään glukoosimääritys vieritestimittarilla (P -Gluk-O). Kun paastoverinäyte (0-näyte) on otettu, potilas juo 25% glukoosiliuosta annoksen, joka vastaa 1,75 g/kg (= 7 ml/kg) lapsen iästä riippumatta, enimmäisannos on 75 g (= 300 ml). Juontiaika merkitään muistiin. Plasman glukoosinäytteet (P -Gluk) otetaan 0-hetkellä ja 2 tunnin kuluttua glukoosiliuoksen nauttimisesta.
Virtsanäytteitä kerätään vain pyynnöstä. Potilas tyhjentää tällöin rakkonsa ennen kokeen suorittamista. Virtsa kerätään 2 tunnin erissä. Virtsamäärä mitataan kustakin kahden tunnin erästä, joista lähetetään laboratorioon 5 ml koeputkessa. Koeputkeen samoin kuin työkorttiin merkitään selvästi potilaan nimi ja osasto, päivämäärä, erittynyt virtsamäärä, keräyksen alku- ja loppuaika.
Osa potilaista voi oksentaa glukoosiliuoksen, jolloin koe keskeytetään ja potilaalle voidaan antaa ruokaa.
Koetta voidaan käyttää insuliinierityksen tutkimiseen. Seerumin insuliinipitoisuus mitataan tällöin samanaikaisesti glukoosin kanssa.
Aikuisilta otetaan 2 ml verta fluoridisitraatti- tai fluoridioksalaattiputkeen.
Lapsilta näytteet voidaan ottaa myös ihopistosnäytteinä Li-hepariinigeeliputkeen (mikroputki). Näyteputket säilytetään näytteenoton jälkeen kylmässä ja sentrifugoidaan viimeistään 2 tunnin kuluessa.
Glukoosi määritetään heksokinaasimenetelmällä.
Arkipäivisin (ma-pe)
Samana päivänä
Plasma- (tai seerumi)näyte (P-Gluk, S-Gluk). Yksikkö mmol/l.
Laskimonäyte (suoninäyte)
0-näyte (paasto) 2 h näyte
Aikuiset, normaali
glukoosin sieto alle 6.1 alle 7.8
Lapset, normaali
glukoosin sieto alle 7.2 alle 7.8
Heikentynyt paasto-
glukoosi (aikuiset, IFG) 6.1 - 6.9 alle 7.8
Heikentynyt glukoosin
sieto (aikuiset, IGT) alle 7.0 7.8 - 11.0
Diabetes mellitus >= 7.0 >= 11.1
Kapillaarinäyte (ihopistosnäyte)
0-näyte (paasto) 2 h näyte
Aikuiset, normaali
glukoosin sieto alle 6.1 alle 8.9
Lapset, normaali
glukoosin sieto alle 7.2 alle 8.9
Heikentynyt paasto-
glukoosi (aikuiset, IFG) 6.1 - 6.9 alle 8.9
Heikentynyt glukoosin
sieto (aikuiset, IGT) alle 7.0 8.9 - 12.1
Diabetes mellitus >= 7.0 >= 12.2
Diabetes mellituksessa, myös piilevissä muodoissa, on kudosten glukoosin hyväksikäyttö huonontunut. Tämä voidaan todeta glukoosin nauttimisen aiheuttaman plasman glukoosipitoisuuden normaalia korkeamman nousun perusteella.
WHO:n suosituksessa erotetaan diabeteksen lisäksi tilat heikentynyt paastoglukoosi (impaired fasting glucose, IFG), jossa paastoglukoosi on diabetesta lievemmin koholla ja glukoosikokeen tulos normaali, mutta diabeteksen riski on lisääntynyt, ja heikentynyt glukoosin sieto (impaired glucose tolerance. IGT), jossa glukoosikokeen tulos poikkeaa normaalista diabetestautia lievemmin. Virtsan glukoosipitoisuuden tutkiminen kokeen aikana voi olla aiheellinen mahdollisen renaalisen glukosurian (alentunut glukoosin erityskynnys) osoittamiseksi.
Viitearvot muuttuneet 16.10.2000. Ne perustuvat WHO:n suositukseen 1999.
(Tieto päivityksestä puuttuu.)