HUSLAB - tutkimusohjekirja

Tutkimuksen P -Ferrit (4826) tiedot vanhassa tutkimusohjekirjassa

HUOM! NÄMÄ TIEDOT EIVÄT OLE ENÄÄ AJAN TASALLA.

Tiedustelut

HUSLAB Asiakasneuvonta, p. (09) 471 72579. Päivystysajan tiedustelut, p. (09) 471 72645.

Indikaatiot

Raudanpuutteen diagnostiikka. Hypokromisten mikrosytaaristen anemioiden erotusdiagnostiikka. Elimistön rautavarastojen selvittäminen. Hemokromatoosin tai transfuusiosideroosin epäily.

Näyteastia

Li-hepariiniputki 5 ml

Näyte

Vähintään 0,5 ml plasmaa, lapset vähintään 0,1 ml. Lähetys huoneenlämmössä kokoverenä, jos perillä saman päivän aikana, muutoin eroteltuna. Eroteltu plasmanäyte säilyy huoneenlämmössä tai jääkaapissa 7 vrk. Pakastettuna säilyvyys 1 vuosi.

Menetelmä

Immunokemiluminometrinen. Akkreditoitu menetelmä.

Akkreditoitu testauslaboratorio T055

Tekotiheys

Päivittäin

Tulokset valmiina

Samana päivänä

Viitearvot

Pojat, 0-6 kk	6 - 410	µg/l
Tytöt, 0-1 kk	6 - 515	µg/l
Tytöt, 1-6 kk	6 - 340	µg/l
Pojat, 7-12 KK	6 - 80	µg/l
Tytöt, 7-12 kk	6 - 45	µg/l
Kaikki, 1-5 v	6 - 60	µg/l
Pojat, 6-17 v	6 - 320	µg/l
Tytöt, 6-17 v	6 - 70	µg/l
Miehet, 18 v täyttäneet	20 - 195	µg/l
Naiset, 18 v täyttäneet	15 - 125	µg/l

Tulkinta

Ferritiini on raudan varastoproteiini (molekyylimassa 450 kDa), jota esiintyy erityisesti maksassa, mutta myös monissa muissa kudoksissa. Ferritiini koostuu 24:stä alayksiköstä (apoferritiini), joihin voi sitoutua jopa 4000 rauta-atomia ferrimuodossa. Plasman ferritiinipitoisuus kuvastaa rautavaraston määrää, joten ferritiinimääritystä käytetään etenkin raudanpuutteen diagnostiikkaan. Plasman ferritiinipitoisuus alenee raudanpuutteessa varhain, ennen veren hemoglobiinin alenemista.

Viitevälissä oleva plasman ferritiinipitoisuus ei sulje pois raudanpuutetta, koska tulehdukselliset sairaudet voivat suurentaa ferritiinipitoisuutta. Lisäksi viitealaraja on epätarkka, koska piilevää raudanpuutetta ei voi sulkea pois viiteotoksen henkilöiltä. Raudanpuuteanemiaa sairastavalla ferritiinipitoisuus on yleensä alle 20 µg/l, ellei potilaalla ole samanaikaista tulehduksellista sairautta.

Tulehduksellisten sairauksien yhteydessä ferritiinipitoisuus alle 40 - 60 µg/l viittaa enemmän raudanpuuteanemiaan kuin tulehdusanemiaan. Tulehduksellisissa sairauksissa raudanpuutteen poissulkeminen ferritiinipitoisuuden perusteella on vaikeaa. Päätöksentekoon jää suuri ns. harmaa alue, jossa rautavarastojen riittävyys jää epäselväksi. Raudanpuuteanemian ja tulehdusanemian erotusdiagnostiikassa plasman transferriinireseptorin (4720 P -TfR) määritys on hyödyllinen tutkimus.

Ferritiinipitoisuus nousee maksavaurioissa, akuutin faasin reaktiossa (tulehdukset ym), monissa kroonisissa taudeissa (nivelreuma), useiden malignien kasvainten yhteydessä, selvimmin akuutissa myelooisessa leukemiassa, jonka aktiivisuutta P -Ferrit voi kuvastaa. P -Ferrit nousee myös idiopaattisessa hemokromatoosissa ja runsaiden verensiirtojen aiheuttamassa transfuusiosideroosissa. Viimemainituissa ferritiinimäärityksen herkkyys on transferriinin rautakyllästeisyyteen verrattuna heikompi. Ferritiinipitoisuus on korkea myös harvinaisessa perinnöllisessä aineenvaihdunnan sairaudessa, lysinuurisessa proteiini-intoleranssissa (LPI).

Anemian laboratoriokoediagnostiikasta on lisätietoa mm. HUSLAB Aikuisen anemia -diagnostiikkakaaviossa

Huomautuksia

HUS-alueen (Meilahti ja Uusimaa) miesten ja naisten viitearvot muuttuivat 12.12.2018. Viitearvot perustuvat HUSLABin omaan viiteotokseen. Laskennasta poistettiin henkilöt, joilla oli jokin seuraavista häiritsevistä tekijöistä: tulehduksellinen sairaus, CRP yli 10 mg/l, aikaa kulunut alle vuosi viimeisestä verenluovutuksesta, runsaat kuukautiset, rautalääkitys, P -TfR yli viiteylärajan, B -Hb, E -MCH/MCHC tai E -MCV alle viitealarajan, E -RDW tai B -Trom yli viiteylärajan. Lopullisessa viiteotoksessa oli miehiä 36 ja naisia 40. Pieni otos aiheuttaa tilastollista epätarkkuutta viiterajoihin.

Entiset viitearvot HUS-alueella (1.10.2009-11.12.2018): Miehet 10 - 220 µg/l ja Naiset 5 - 100 µg/l.

Lasten viitearvot muuttuivat 2.1.2008. Lasten viitearvot perustuvat julkaisuun Soldin SJ ym., Clin. BioChem. 1995/28:603-6.